Luova projekti on kuin parisuhde. Se ei etene tai pysy elossa kerran tehdyn päätöksen tai tunteen varassa. Suhdetta ja luovuutta on ylläpidettävä toistuvalla tapailulla. Pieniä, konkreettisia tekoja parisuhteen ja luovan projektin hyväksi on toistettava, vaikka tunnetasolla toisen seura ei joka päivä kiinnostaisikaan.
Luovassa työssä ja rakkaudessa alkuhuuma on usein yhtä flowta, kiihkeää tunnetta siitä, että kaikki sujuu taianomaisesti. Ideoita, assosiaatiota ja visiota syntyy. Dopamiinia erittyy.
Olen aloittanut innoissani satoja pieniä ja isompia projekteja ja saanut niistä päätökseen murto-osan. Monenlaista on jäänyt kesken ja joskus tämä kesken jättäminen on hyväkin ratkaisu. Kukaan tuskin jää kaipaamaan romusta kasattua installaatiota, joka jäi rakennustarpeiden keräämisen asteelle. Joskus voi olla todella hyvä lopettaa jo alkumetreillä eikä katsoa mihin suhde tai projekti voisi johtaa.
Usein kuitenkin omaan luovaan - ja usein vapaaehtoiseen - itseilmaisuun liittyvä projekti loppuu vain siksi, että ihanan rakastumisvaiheen jälkeen pitäisi sitoutua ja tehdä töitä. Valita säännöllisesti tapaaminen keskellä arkea, jonka olosuhteet ovat aina epätäydelliset.
Suurimman osan aikaa työskentelyolosuhteet ovat luovuutemme kannalta hieman rempallaan. Väsyttää tai sää olisi parempi ulkoiluun kuin kirjoittamiseen tai sähköpostit odottavat tai vähintäänkin mielenkiintoinen postaus somessa vaatii huomiota.
Ihastunut ideointivaihe kestää ehkä 0,1 % koko luovan projektin ajasta. Sitten on tehtävä suunnitelma ja noudatettava sitä - edes suurin piirtein. Jos projekti on pääasiassa yksin tehtävä, on toteutettava tiimityötä itsensä kanssa. Minun on oltava työnjohtaja sisälläni asuvalle, kaikkea ponnistelua vastustavalle teiniminuudelle. Sanottava sille:
"Nyt puhelin pois. Syö, jotta jaksat keskittyä. Ruisleipää ja jotain proteiinia. Ei enempää sokeria. Vaikka se puhelin piippaa, se ei tarkoita, että sitä on katsottava. Nyt minä otan sen puhelimen sinulta ihan kokonaan pois, näin, vien sen toiseen huoneeseen."
Sisällön tuottaminen, oli se sitten kirjoittamista tai maalaamista tai uuden liikekielen kehittämistä, vaatii ajan ja tilan, joka on asetettu kalenteriin. Tämä aikatauluttaminen, projektin suunnittelu on yksi konkreettinen teko projektisi hyväksi. Toinen – vielä haastavampi – on pysyä suunnitelmassa ja työskennellä silloin kun on sovittu aikaa. Olla peruuttamatta omia harjoituksiaan (vaikka sinne olisi tulossa vain sinä). Nousta ylös kahvikupin äärestä ja lähteä kokeilemaan. Lopettaa somen selaaminen ja alkaa kirjoittaa. Vaikka asian vierestä, siitä jostain. Tapaillen tekstiä.
Kirjailija ja kirjoittamisen opettaja Erkka Mykkänen julkaisi loistavan kolumnin "Lopeta valittaminen, aloita kirjoittaminen" Suomen arvostelijain liiton Kritiikinuutiset -sivustolla (linkki löytyy alla). Hän tarjoaa tekstissä tapoja aloittaa kirjoittaminen. Toinen on kirjoittaa käsin 20 minuuttia. Toinen tapa on kirjoittelu. Kevyesti kirjoittelemalla tulee kirjoittaminen tehtyä puoliksi itseltä huomaamatta. Rima aloittamiseen laskeutuu ja tekeminen alkaa ruokkia itseään.
Samaan tapaan puhuu "luovuusguru" Julia Cameron kirjassaan "Finding water - Art of Perseverance", (peräänantamattomuuden tai hellittämättömyyden taito). Kirjan luvussa "Uncovering a sense of Discipline" (vapaasti suomennettuna: Itsepintaisen harjoittamisen tajuaminen) Julia neuvoo ystäväänsä, joka kamppailee väsymyksen ja ajanpuutteen kanssa: "Aloita siitä missä olet, kirjoita jotain ja katsotaan myöhemmin mihin sen vie."
Minunkin on tehtävä miniatyyrisen pieniä tekoja. Ei loppuelämä vaan kaksikymmentä minuuttia. Ei pilvenpiirtäjä vaan kaksi kiveä. Ei romaani vaan viisi lausetta. Ei teos vaan luonnos. Kaksikymmentä minuuttia riittää pääsemään alkuun. Joka päivä muutama tapailtu nuotti, luonnosteltu viiva, kirjoiteltu lause onnistuu kaikilta, jos elämä on muuten suurin piirtein balanssissa.
Sanotaan, että suuria tahdonvoimaa vaativia projekteja ei voi olla montaa yhtä aikaa käynnissä. Yhtä aikaa ei siis kannata tehdä elämäntaparemonttia, rakentaa taloa, taistella kuopuksen unirytmiä kohdalleen ja opetella uutta vaativaa taitoa. Yhdessä päivässä ei voi edistää kymmeniä projekteja. Mutta joka päivä tai joka viikkoa voi tapailla jotakuta. Omaa puolisoaan sekä luovaa projektiaan.
Vertaistuen hankkiminen kannattaa. On niin helppoa jättää kesken se asia, josta kukaan ei tiedä. Siksi kerron jollekulle luottohenkilölle: kirjoitan kirjaa, voitko kysyä minulta välillä miten se sujuu. Tutustun muihin, joilla on samantyylisiä projekteja ja jotka ovat valmiita tukemaan silloin kun oma epäusko ja pelko kasvaa.
Vaatii nimittäin paljon rohkeutta luoda jotain, minkä lopputuloksesta ei ole takuita. Käyttää aikaa ilmaistakseen jotain, mille ei aluksi osaa antaa edes nimeä, antaakseen muodon asialle, joka vasta hakee hahmoaan. Julia Cameron tulkitsee luovuuden hengellisyyden kautta, hän näkee taiteen Jumalan puheena, joka tulee ihmisten kautta. Julian ajatus voi todellakin helpottaa luomista, poistaa sopivasti tekijältä vastuuta lopputuloksen laadusta. Tekijä pitää huolen tekemisen määrästä ja suurempi voima, itse Luoja, sen laadusta. En ole itse taipuvainen tällaiseen luovuuden tulkintaan, mutta minuakin helpottaa ajatella, että teksti välillä vain "kirjoittautuu", eikä omalla egolla ole sen kanssa niin valtavasti tekemistä. Täydellisyyttä tavoitteleva mieli tarraa niin helposti epäkohtiin. Arvioiva, kriittinen ajattelu on suljettava puhelimen kanssa viereiseen huoneeseen odottamaan omaa vuoroaan.
*
Haluatko sinä edistää omaa luovaa projektiasi seuraavan kolmen viikon aikana?
Tässä idea:
Päätä kevyt aikataulu.
Esimerkiksi torstaisin klo 17-18 sekä sunnuntaina klo 13-15. Tai 20 minuuttia joka aamu. Päätä aika, joka on varattu sinun luovalle toiminnallesi.
Merkitse nämä ajat kalenteriin, kaikkiin kalentereihin, joita käytät. Tapaamisesi ovat yhtä tärkeitä kuin hammaslääkäri, läheisen ystävän näkeminen tai työhaastattelu.
Kerro jollekulle, että tämä projekti on kalenterissasi.
Kun tapaamisaika koittaa, tekemään ryhtyminen voi olla vaikeaa. Aloittaminen on aina vaikeaa, tehtäväsi on oleskella, tapailla vastustuksen läpi. Voit sanoa sisäiselle teinillesi: saat palkinnon kun teet tämän. (Keksit palkinnon sitten myöhemmin).
Ei haittaa, vaikka istuisit puolet varaamastasi ajasta tuijottamassa ikkunasta ulos (kunhan et tartu puhelimeen!) toisen puolen sinä maalaat, kirjoitat, tanssit tai soitat.
Kun tapailet toistuvasti, alat tehdä enemmän.
Suhde luovaan projektiin vahvistuu. Haluat sitoutua siihen enemmän kuin jättää kesken.
Teet enemmän kuin unelmoit tekemisestä.
Minä päätän nyt niin, seuraavat kolme viikkoa tapailen kirjaani. Katotaanpa kalenterista...
*
Luettavaa:
Erkka Mykkäsen kolumni: Lopeta valittaminen, aloita kirjoittaminen 30.8.2021:
Julia Cameron: Finding water - Art of Perseverance. Penguin. 2006.
Julia Cameron: Tie luovuuteen. Henkinen polku syvempään luovuuteen. Like. 1997/2008.
*
Tämä blogi on luovuuden harjoittelua, Paikka pohtia ja ylläpitää luovuutta. Kirjata ja jakaa ajatuksiani luovasta prosessista. Julkaisen kolmen viikon välein.