Luovuus ja menestyminen
Jos olisit menestynyt, millaista arkesi ja elämäsi olisi?
Mikä voisi olla sinulle luova läpimurto tai luovuudessa menestyminen?
Viime keväänä julkaisin blogipäivityksiä luovuuden esteistä pohjautuen Amie Mc Nee:n kirjan We need your Art. Stop f*cking around and make something.
Amie McNee on kirjailija ja luovuusmentori, joka opettaa ja puhuu luovuudesta.
Tämän syksyn blogisarjassä käsittelen luovassa työssä menestymistä, luovan työn tuloksia ja luovan toimijan itsetuntoa sekä kunnianhimoa. Kirjoittamisen tapani on pintatasolla yksilökeskeinen, Puhuttelen tässä tekstissä siis yksilötoimijaa. Todellisuudessa kaikki luova toiminta tapahtuu ensisijaisesti suhteissa. Vaikka puhuttelen tekstissäni ”sinua”, en väitä että ”sinä yksin” voit tehdä itsestäsi luovan jollain tavalla salaperäisesti kaapissa meditoimalla tai ”päättämällä”. Luovuus on ennen kaikkea toimintaa jonkun kanssa, suhteessa johonkin. Pohdintoja luovuudessa menestymisessä voisi hyvin soveltaa suoraan luovan yhteisön toimintaan. Voisimme kysyä: mikä meille on menestystä nyt? Entä menestys viiden vuoden päästä? Mitä se tarkoittaisi suhteessa ympäristöön jossa toimimme, suhteessa materiaaleihin, muihin toimijoihin?
Kirjoittajana en ole yksin. Kirjoitan suhteessa lukemiini teksteihin ja kokemiini kokemuksiini. Tavallaan kaikki kohtaamani kirjoittaa tätä tekstiä kanssani. Kirjoitan suhteessa kuviteltuun lukijaan, sinuun. Teihin, joissa jokin merkitys syntyy suhteessa tekstiin.
Okei. Ja nyt.
Nyt aiheena on MENESTYS!
(fanfaari)
Poimin sinulle pääasioita McNeen kirjan luvusta ja jatkan hänen pohdintojaan.
Mitä menestys on?
McNee ehdottaa menestyksen määritelmän rauhallista ja perinpohjaista pohtimista. Tähän pohdintaan ei ole tarkoitus liittyä moraalista arviointia eikä muutakaan arvottamista. Kyse ei siis ole oikeasta tai väärästä, hyvästä ja huonosta menestyskäsityksestä. Johdatan sinut pohdinnan äärelle.
Suurin osa meistä on kuluttanut koko elämänsä tietynlaisia kertomuksia menestyksestä. Jos ajattelen sanaparia: ”menestynyt henkilö”, ensimmäiseksi mieleeni tulee stereotypia hoikasta valkoisesta pukumiehestä kalliin auton vieressä iso kello kädellä. Olen sisäistänyt ”ryysyistä rikkauksiin” ja ”ruma ankanpoikanen” -tarinat, joissa köyhästä ja rumasta tulee rikas ja kaunis.
Elisabeth Gilbert kuvaa kirjassaan Big Magic – uskalla elää luovasti, miten hänen elämänsä muuttui aikoinaan menestyskirjan Eat Pray Love -julkaisemisen jälkeen. Kolmen romaanin ja useiden lyhyiden tekstien julkaisemisen jälkeen hänen omaelämänkerrallinen kirjansa nousi maailmanlaajuiseksi bestselleriksi ja siitä tehtiin Julia Robertsin tähdittämä elokuvaversio. Gilbertin elämä muuttui taloudellisesti. Hän saattoi lopettaa päivätyönsä. Kirjoittaminen jatkui. Kirjoittaminen sinänsä ei muuttunut miksikään. Gilbert kirjoittaa: ”Raha auttaa, se on varmaa. Mutta jos raha olisi ainoa asia, jota ihmiset tarvitsevat elääkseen luovasti, silloin megarikkaat olisivat kekseliäimpiä, tuotteliaimpia ja omaperäisimpiä ajattelijoita joukossamme, ja sitä he eivät todellakaan ole.”
On kulttuurisesti hyväksyttävää haluta tietynlaista menestystä omassa viiteryhmässään ja elämänpiirissään. Fakta myös on, että maailmassa, jossa elämme, on monenlaista rakenteellista epätasa-arvoa, syrjiviä käytäntöjä ja hierarkkista arvottamista, joka suosii tietynlaisilla lähtökohdilla varustettua yksilöä, jonka on mahdollista ”menestyä” kulttuurisesti hyväksytyillä ja arvostetuilla tavoilla (siis esimerkiksi sosioekonominen asema, kerryttää varallisuutta, saada mainetta ja vaikutusvaltaa). On monella tavalla helpompaa edetä monilla mittapuilla ammatissa, työelämässä tai yksityiselämässä vaikkapa valkoisena heterona, sosioekonomisesti hyväosaisena kaupunkilaisena miesoletettuna, jolla on urheilullinen keho, suorat hampaat ja hyvä iho.
Luovilla aloilla menestyy todennäköisesti silloin, jos on syntynyt olosuhteisiin, joissa on ollut mahdollista toteuttaa luovuuttaan, jos on ollut mahdollista harrastaa, jos on saanut opiskella alaa josta on kiinnostunut ja jos tutustuu muihin luovan alan tekijöihin. Kaikilla näitä mahdollisuuksia ei ole.
McNee pohtii, että taiteilijat eivät useinkaan usko, että he voivat sekä tehdä taidetta, että elää sillä mukavasti. Vallalla saattaa olla käsitys, että se olisi yksinkertaisesti liian hyvää ollakseen totta. Jos saat tehdä merkityksellistä, itseäsi kiinnostavaa työtä, et kai tarvitse siitä kovin runsasta toimeentuloa?
Jos teet muille näkyväksi sen, mikä on mahdollista, kiinnostavaa, ihmeellistä, merkityksellistä, sinun todellakin täytyy saada työstäsi asianmukainen korvaus. Sinun taiteesi tuottaa arvoa ja merkityksellisyyttä muille. Menestyminen ei tarkoita, että sinun täytyy kiitollisena suostua kaikkiin töihin kaikilla ehdoilla mihin tahansa hintaan.
Sinun taiteesi on ydinsisältöä, jota ilman ei olisi mitään kulttuuria. Ilman sinua ei olisi galleriaa, kustantamoa, teatteria, keikkapaikkaa. Ilman sinua yleisö, katsoja, osallistuja ei saa sitä mitä hän tarvitsee ja haluaa. Ilman sinun taidettasi kirjaston seinä on tyhjä. Sinä määrittelet ehdot. Yhdessä muiden kollegoittesi kanssa voit tehdä sen.
Taiteilijana menestyminen
McNee kirjoittaa: ”Artists have been fed the scarcity story for so long that we believe we have to settle, beg, push until we break. Don’t buy into this bullshit. Abundance awaits.”
Vapaasti suomennettuna: Niukkuuden tarinaa on syötetty taiteilijoille niin kauan, että olemme oppineet tyytymään, anomaan ja puskemaan murtumiseen asti. Älä niele sitä sontaa. Ylitsevuotava runsaus odottaa.
VÄLIHUOMAUTUS 1: Taiteilijalla ja taiteen tekemisellä en tarkoita pelkästään taiteen ammattilaisia, vaan kaikkia omaa luovuuttaan eri tavoin toteuttavia ihmisiä.
VÄLIHUOMAUTUS 2: Runsaus ei tässä viittaa välttämättä materiaaliseen tai taloudelliseen runsauteen.
McNee huomauttaa, että suurin osa taiteilijoista pelkää enemmän menestystä kuin epäonnistumista. Epäonnistuminen on tuttua, turvallista, hyväksyttyä ja odotettavaa. Menestyminen kuvitellaan usein harvojen etuoikeudeksi. Pahimmillaan taiteilijakollegat lietsovat toisiaan keskittymään epäonnistumiseen, kuvittelemaan katastrofifantasioita, kartoittamaan riskianalyysejä ja pyörimään menneiden traumaattisten kokemusten ympärillä. Valmistaudumme helposti etukäteen nolatuksia tulemiseen ja vähättelyyn. Kuvainnollisesti pidämme kiinni vaivalla hankkimastamme kynnysmatosta, jolla nukkua. Valmistaudumme siihen, että meidät potkaistaan koska tahansa pihalle luovuuden talosta. Voi minua parkaa! Pahat taiteen vastustajat potkivat minua päähän!
Vinkki: Luovuuden palatsissa on lukemattomia saleja, huoneita, torneja, kopperoita. Sinulle löytyy kyllä oma ateljee, maja tai tanssilattia. Jokaiselle luovalle toteutukselle on olemassa yleisöjä, katselijoita, kuuntelijoita, osallistujia.
McNeen mukaan luovan ihmisen täytyy valmistautua menestymään tavalla, joka itselle tarkoittaa menestystä. Jos kiipeät vääriä tikkaita ylöspäin, uuvut taatusti. Jonkun toisen käsitys ammatissa tai luovuudessa menestymisestä ei ehkä ole omasi. On siis syytä pohtia, millainen menestys on ”synkassa” oman tasapainoisen luovan elämäsi kanssa? Mikä olisi sinulle mukavaa menestystä?
McNee kannustaa meitä epärealistiseen, harhaluuloiseen unelmointiin. Yleensä harhaluuloisuudella (a world on being delusional) viitataan negatiiviseen ”pää pilvissä” -haahuiluun, jolla ei ole mitään tekemistä arkirealismin kanssa. "Taivaanrannan maalaaminen" nähdään usein vahingollisena todellisuuspakona. McNee muistuttaa kuvittelemisen voimasta ja yllyttää kuvittelemaan isommin, syvemmin, kunnianhimoisemmin. Mitään uutta ei synny ilman että joku uskaltaa kuvitella jotain olevan radikaalisti toisin kuin nyt on. Meidän kaikkien luovien ihmisten ja yhteisöjen tehtävä on tehdä epärealistisista kuvitelmista pala kerrallaan realistista todellisuutta. Tämä voi tarkoittaa vaikka sellaisten teosten tekemistä, jotka vahvistavat kokemuksia, joita haluat itse vahvistaa maailmassa. Vaikkapa ekologisesti kestäviä veistoksia, yhteisöllisyyttä lisääviä esityksiä, ajatuksia herättäviä tekstejä.
Luovia ideoita ei kannata pienentää ja vesittää ajattelemalla heti ”käytännöllisesti ja realistisesti”. Käytännössä projektien toteutusten reunaehdot tulevat tietenkin jossakin kohtaa vastaan. Näin ei kuitenkaan kannata tapahtua haaveiluvaiheessa. Pahinta on, jos sabotoimme itse omaa luovuuttamme, visioitamme tai intuitiotamme sensuroimalla unelmia. Tämä ”isosti ajattelu” ei tarkoita tietenkään oman tai muiden hyvinvoinnin ja tasapainon riskeeraamista. Kyse on oman luovan potentiaalin käyttämistä sen koko laajuudessa ja syvyydessä.
McNee kysyy: Oletko viemässä ajatteluasi ja toimintaasi tarpeeksi pitkälle? Kun määrittelet menestystä, vesitätkö omat unelmasi? Pidätteletkö? Tunnetko haaveillessasi itsesi typeräksi, ahneeksi, hulluksi tai epärealistiseksi? Aloitko sensuroida omia kuvitelmiasi?
On tietenkin turvallisempaa unelmoida realistisia unelmia. ”Kunpa minulla olisi vain lämmin nukkumapaikka ja pieni porkkana syötäväksi. Kyllä minä sitten jaksan luoda. Voin sitten yllättyä iloiseksi jos saankin kaksi pientä porkkanaa yhden sijasta!”
Sinun taiteesi, luovuutesi, kädenjälkesi, äänesi on niin erityistä, että sitä ei tehdä kahden porkkanan voimin! Se mikä ”tapahtuu helposti” sinulta, ei onnistu muilta. Sinun taitosi ja tietosi ovat uniikit, ja niistä syntyy tekemisen ja toiston avulla ainutlaatuisia asioita.
Menestymisen pelkoja
McNeen lista yleisimpiä pelkoja, joita menestymiseen liittyy. Mikä näistä osuu sinun kohdallasi lähimmäksi?
1) Pelkään että menestymiseni aiheuttaa negatiivisia reaktioita muissa ihmisissä.
Voi olla, että menestyminen (mitä ikinä se sinulle tarkoittaakaan) aiheuttaa sen, että jotkut ihmiset tulevat kateellisiksi. Voi olla, että jotkut pitävät sinua heti omahyväisenä kiipijänä, jos saat työmahdollisuuksia tai vaikka palkinnon.
Saatat sabotoida omaa menestymistäsi, jotta et joutuisi kateuden kohteeksi. Teet itsesi ehkä jatkuvasti ”vaarattomaksi”, jotta et pistä silmään, ettei vaan tulisi mitään sanomista.
Ehkä olet miellyttäjä. Haluat että kaikilla on seurassasi mukava olla ja sinusta pidetään mahdollisimman laajasti. Et siis halua olla liian menestynyt, ettei muille tule paha mieli. Olet ehkä kasvanut olosuhteissa, joissa sinun on pitänyt jatkuvasti tasapainottaa muiden tunnetiloja, olla tuntosarvet pitkänä ja varuillasi kuuntelemassa koska joku räjähtää, pullo aukeaa tai ovi pamahtaa kiinni tai auki. Puolet energiastasi menee ehkä aikuisenakin ympäristön skannaamiseen oman ilmaisusi kehittämisen ja turvallisen menestymisen sijaan.
Ehdotus: vedä tuntosarvia hieman lyhyemmäksi. Laita voimasi ja huomiosi taiteeseesi. Luo niiden kanssa, jotka kannustavat ja tukevat sinua.
Voi olla, että olet oppinut pitämään menestystä epäilyttävänä. Ehkä menestys on sinusta ”pahan eliitin” ja ”epärehellisten kiipijöiden” likaista peliä. Ei ihme, ettet halua koskaan ”voittaa”. Et käytä koko potentiaaliasi koskaan ja varot näyttämästä kaikkia taitojasi. Pahinta on, jos menestyt ns. ”vaikealla alalla”, vaikkapa marginaalisella taiteen tai tieteen alalla. Ei sieltä kuulu ponnistaa näkyville! Sinun on määrä kärsiä, taistella yhä pienenevistä resursseista! Takaisin paikallesi kynnysmatolle!
Jos tunnistat itsesi, varastat koko ajan energiaa taiteeltasi. Vedät itse mattoa altasi.
Sinun luovuutesi tarvitsee huomiotasi, aikaasi, arvostustasi. Ole lojaali ensisijaisesti tekemisellesi, jotta muutkin saavat nauttia luovuutesi tuloksista. Se on suurin lahja ympäristöllesi. Voit parhaimmillaan olla esimerkkinä jollekulle kollegalle, joka kipuilee oman rohkeutensa kanssa. Jos sinä uskallat, hänkin uskaltaa. Kanssakärsiminen ei ole solidaarisuutta. Se on koko taiteen alan ja luovuuden kurjistamista.
Maailmassa ei ole vielä läheskään tarpeeksi taidetta, jotta kaikkien vatsat ja sielut tulevat siitä täyteen. Maailmaa riivaa luovuuden puute, taiteen köyhyys ja kehojen alikäyttö! Sinun esimerkkiäsi tarvitaan.
2) Pelkään että menestys pilaa taiteeni.
Entä jos menestyn ja taiteeni, luova tekemiseni menee pilalle?
Mitä jos taiteesta tulee kokopäiväinen, menestyvä ammatti?
Tässä erilaisia kysymyksiä teemaan liittyen: Entä jos kalenteri täyttyy työn viestinnästä, markkinoinnista ja haastatteluista, enkä ehdi enää työskennellä rauhassa ilman paineita? Entä jos tulen näkyväksi julkisuudessa enkä saa yksityistä rauhaa ja vapautta? Entä jos palan loppuun ja kaikki pettyvät, kun en pysty lunastamaan lupauksiani? Entä jos menestysteosten jälkeen en enää saa tehtyä mitään samanlaista? Entä jos joudun toistamaan sitä yhtä ja samaa vaikka haluaisin vaihtaa genreä, tyyliä, työtapaa? Entä jos minulta tilataan kymmenen hevosmaalausta ja ne on pakko saada tehtyä, vaikka haluaisin vain piirtää lyijykynällä neliöitä? Tai entä jos en onnistu uudistumaan riittävästi ja yleisö jättää, muut ajavat ohitseni?
TAI ENTÄ jos rikastun taiteellani - ja raha pilaa taiteeni. Jos minusta tulee niin rikas, että taiteen sisältö ei ole enää uskottavaa. Sillä jos joku MYY, se ei voi enää olla laadukasta, eihän? Silloin en ehkä ole uskottava!
Tunnistatko jotain näistä ajatuksista?
Isokaan menestys ei tarkoita, että sinusta tulee automaattisesti yleisön yleistä riistaa tai että tilaajat määrittelevät kaiken mitä teet ja missä tahdissa. Jokainen uusi projekti tai työ on sinun. Sinä määrittelet ja neuvottelet työn tahdista.
Mahdolliseen kysynnän kasvuun on hyvä valmistautua etukäteen niin, että olet miettinyt rajojasi ja arvojasi. Valmistautuneena sinua ei pystytä manipuloimaan lennosta, vedättämään kiireen keskellä, yllättämään tavalla, jossa tulet allekirjoittaneeksi itsellesi huonoja sopimuksia tai suostuneeksi johonkin, joka ei ole arvojesi mukaista.
3) Pelkään omaa potentiaaliani.
Tämä on McNeen esittelemistä peloista mielenkiintoisin.
Entä jos en voi enää kärsiä?
Jos menestyn, en voi enää olla turvallisesti pieni. Jos menestyn, minun täytyy hylätä rajoittavat uskomukseni siitä, että luova elämä on jatkuvaa taistelua. Jos menestyn, minun on kohdattava se, mikä saa minut oikeasti tyytymättömäksi.
Mitä jos käy niin, etten voi enää syyttää portinvartijoita, kateellisia kollegoita, typeriä kuluttajia, ymmärtämätöntä yleisöä, typeriä kriitikoita. Mitä jos vika ei ole maailmassa? Mitä jos minun ei tarvitse enää kärsiä, tyytyä ja taistella? Mihin sitten käytän aikani? Taiteen tekemiseenkö? Apua!
Menestyminen tarkoittaa, että on näyttäydyttävä, tultava paikalle sille ”luovalle areenalle”, jonka olet valinnut. McNee sanoo, että menestyminen pakottaa sinut katsomaan silmästä silmään addiktiotasi kärsimykseen. Et voi enää piiloutua, sinun on pakko luoda.
Tällöin saatat tajuta, että sinulla on annettavaa muille. Että se, mitä teet on merkityksellistä vastaanottajille, osallistujille. Sinun työtäsi odotetaan. Sinusta ja työstäsi ollaan kiinnostuneita.
Menestys voi olla epämukavaa. Se tarkoittaa, että jokin muuttuu. Tuo muutos voi olla positiivinen paitsi itsellesi myös muille. Kärsimisen lopettaminen vapauttaa myös läheisesi nauttimaan elämästä ja toteuttamaan itseään. Ehkä joku muukin uskaltaa nousta kynnysmatolta ja mennä tanssisaliin tanssimaan.
Menestymisen määritelmät
McNee antaa pohdittavia teemoja ja kysymyksiä, joita sovellan kolmen otsikon alle. Voit vaikka kirjoittaa muutamin sanoin näistä kysymyksistä omia ajatuksiasi.
1) SISÄISTETTY MENESTYSTARINA
Mitä sinulle on opetettu menestymisestä? Millaisia menestystarinoita kulutat (kuulet, luet, katsot)?
Liittyykö menestys sinun mielessäsi tietynlaiseen koulutukseen tai koulutustasoon? Onko menestys taloudellista vaurastumista? Miten menestynyt viettää vapaa-aikaa? Onko menestys monessa mukana olemista ja tiukkoja aikatauluja? Onko menestyneen ihmisen keho ja vaatetus jonkinlainen?
Millaiseen ”menestystarinaan” olet kasvanut? (Liioittele vapaasti)
Kirjoita millainen oli ”tarina oikeanlaisesta menestyneestä henkilöstä” lapsuudessasi: Kuuluuko siihen tarinaan unelmointi, kuvittelu ja toivo merkityksellisestä, tyydyttävästä elämästä? Opitko että luovalla toiminnalla on tilaa ja tilausta maailmassa? Olivatko kiinnostuksen kohteesi arvostettavia ja tuettiinko niiden parissa toimimista? Harrastitko sitä, mistä itse nautit, vai sitä mitä vanhempasi tai kaverisi halusivat sinun harrastavan? Millaisia menestyneitä ihmisiä tiesit? Ketä läheisesi pitivät menestyneinä ja arvostettavina?
2) EI-TOIVOTTU MENESTYSTARINA
Millaista menestystarinaa tai -kuvaa et halua toistaa? Millaista menestystä pelkäät? Mikä ulkoisesti menestyneissä henkilöissä on sinusta vastenmielistä tai uhkaavaa? Jos menestyisit, mikä olisi menestyksen hinta? Mitä pelkäät sinulle käyvän? Mikä on ”menestyksen sudenkuoppa”?
3) OMA MENESTYSTARINA
Miltä haluat oman menestyksesi näyttävän ja tuntuvan? Mitkä ovat sinun ”raamisi” luovuudessa menestymiselle? Millaisilla tavoilla ja millaisissa olosuhteissa haluat menestyä?
Millainen voisi olla päivä, kun elät menestynyttä elämää? Voit luoda yksityiskohtaisen kuvauksen arkisesta päivästä, kun elät unelmaasi. Millaisia tilanteita päivässä on? Miltä sinusta tuntuu eri tilanteissa? Mitä teet? Kenen kanssa teet? Millaisessa ympäristössä työskentelet?
Onko jokin osa-alue jo nyt elämässäsi lähellä unelmaasi?
Miten haluat itse kohdella luovaa työtäsi ja kuinka haluat että luovaa työtäsi kohdellaan? Mitkä ovat menestyneen luovan työn tekemisen olosuhteet?
Tee lista omista konkreettisista rajoista ja raameista luovuudellesi. USKALLA ajatella luovalle työllesi YLITSEVUOTAVAN hyvät olosuhteet.
Tee konkreettisia rajauksia: Mikä on ehdoton raja hinnalle, jolla suostut myymään aikaasi tai tuotteitasi? Mikä on minimi ajalle, jonka tarvitset tietyn työn tekemiseen? Millaisia asioita voit menestyneesti tehdä samana päivänä, samalla viikolla tai samana kuukautena? Mitkä ovat ehtosi työympäristölle ja materiaaleille joita käytät? Mikä on eettinen normistosi työhyvinvoinnille ja työterveydelle luovissa projekteissasi?
Mihin sinun täytyy saada käyttää aikaa säännöllisesti, jotta voit hyvin ja sinulla on voimia luoda.
Lopuksi
Menestyvä luova arki voi olla 300 sanan kirjoittaminen päivässä, kuten Amie McNeellä tai mahdollisuus kirjoittaa säännöllisesti, kuten minulla.
McNee kääntää oman luovan potentiaalin pelon toisenlaiseksi lauseiksi:
Jos menestyn, opin itsestäni lisää, kehityn ihmisenä.
Jos menestyn, voin iloita siitä rauhassa ilman kipua, huomaan että olen turvassa.
Jos menestyn, huomaan mikä oikeasti tekee minut tyytymättömäksi ja onnettomaksi, ja voin aloittaa tuon asian parantamisen elämässäni.
Luovuudessa menestyminen on todellisuudessa anteliaisuutta maailmaa kohtaan.
Miltä tämä kuulostaa?
*
Tämä blogi on minulle paikka pohtia ja ylläpitää luovuutta. Julkaisen noin neljän-viiden viikon välein. Tai myöhemmin.
*
Haluatko blogikirjoitukseni suoraan sähköpostiisi? Blogitekstin mukana kerron lisää ajatuksia ja kuulumisia, informoin kirjailijavierailuistani sekä lähetän kutsuja lukijatapaamisiin. Pääset postituslistalle lähettämällä viestin "uutiskirje": minna.r.haapasalo@gmail.com.
*
Voit lähettää minulle kommentteja, joko kommentoimalla alle tai lähettämällä viestin: minna.r.haapasalo@gmail.com.
Löydät minut facebookista ja instagramista @minnahaapasalo
*
Blogin kuva Maria Merima @studioliikkuva
*
Comments