Kateus karttana luovuuteen
- minnarhaapasalo
- 2 days ago
- 10 min read
Updated: 1 day ago
Kateus ja vertailu luovuuden esteinä ja miten elää niiden kanssa
Oletko lakannut suunnittemasta omia ____ (täytä itse) koska joku muu tekee asian ”paremmin”?
Jätätkö jotain _____ (täytä itse), koska samantyylisiä tai aiheisia asioita on jo olemassa?
Kaivaudutko kuoppaan tiputtelemaan tuhkaa päällesi kun tuttu, kaveri, ystävä TAI IHAN KUKA TAHANSA saa/tekee/saavuttaa ______ ? (täytä itse)
Haluaisitko olla yhtä menestynyt kuin ___? (täytä itse)
Käytätkö paljon aikaa toisten ihmisten luovien tekemisten ja työn tulosten kritisoimiseen tai luovien kanssatekijöiden mustamaalaamiseen?
Kärsitkö ehkä vertailusta ja kateudesta?
Näitä taipumuksia voi käyttää sekä oman luovuuden tutkimiseen tai tukahduttamiseen.
Kumpaan suuntaan haluat mennä?
Luovuuden esteet
Luin vuodenvaihteessa Amie Mc Nee:n kirjan We need your Art. Stop f*cking around and make something. Amie McNee on kirjailija ja luovuusmentori, joka opettaa ja puhuu luovuudesta.
McNee nimeää kirjassaan neljä (monelle meistä tuttua) luovuuden estettä:
1. välttely 2. täydellisyydentavoittelu 3. kateus ja vertailu 4. loppuunpalaminen
Helmikuussa julkaisin tekstin välttelystä, maaliskuussa täydellisyydentavoittelusta ja nyt on kateuden ja vertailun vuoro. (alla)
Olen kirjoittanut aiheesta myös noin vuosi sitten otsikolla "Luovuus, kateus ja kilpailu". Siinä tekstissä pohdin nimenomaan kulttuurimme kilpailullisuuden vaikutusta kateuteen ja luovuuteen. Liitän tekstin tähän alle.
Kaikilla luovaa työtä tekevillä on kokemusta näistä kaikista esteistä jossain kohtaa työuraa. Näiden esteiden ja niiden takana oleviin uskomuksiin ja asenteisiin perehtyminen liittyy olennaisesti luovaan toimintaan.
Muistutan tässä, että taiteella tarkoitan tässä kirjoituksessa kenen tahansa ihmisen luovaa toimintaa, josta syntyy jotain uutta. En siis kirjoita vain taideinstituution (kriitikot, näytteilleasettajat, rahoittajat, kouluttajat, taidejärjestöt) hyväksymistä tekijöistä. Ajattelen, että taiteen tekeminen kuuluu inhimilliseen olemiseen yhtä kiinteästi kuin nukkuminen, syöminen ja liikkuminen. Tällä hetkellä kiinnitetään paljon huomiota siihen, kuinka ihmiset saataisiin kansanterveyden nimissä liikkumaan (jotta yhteiskunta säästäisi terveys- ja hyvinvointikustannuksissa). Mielestäni vähintään yhtä huolissaan tulisi olla ihmisten luovuuden toteutumisesta. Jokaisen ihmisen taiteen tekemisen määrä ja laatu vähentäisi ainakin tutkimusten mukaan (muutama linkki alla) huomattamasti mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä, keskittymisvaikeuksia ja monista elämänkriiseistä toipumista.
Sinun taiteesi voi olla puutarhanhoitoa, nikkatointia, pienoinmallien rakentamista, rakentamista, miniatyyripatsaiden maalamista, biisintekoa, onnittelurunojen kirjoittamista tai vapaata liikettä tilassa. Siis mitä tahansa luovaa toimintaa, jossa jotakin mitä ei vielä ole ollut, tulee olevaksi. Luova toiminta on sinun tapaasi vastata maailmalle, ottaa osaa yhteiseen loputtomaan tulevaisuuden luomiseen.
Tutki kateuden kohteitasi
Kateellisina sanomme: HALUAN SITÄ MITÄ SINULLA ON!
Meillä jokaisella on omat kateudenkohteemme. Ne tyypit, joiden menestys tai onnistuminen tuntuu erityisen viiltävältä ja saa oman luovan toimintamme näyttämään omissa silmissämme vaatimattomalta. Saamme paljon tietoa omasta luovasta ominaislaadustamme, kun tarkastelemme kateuden kohteitamme. Kateus voi olla tiekartta omaan taiteelliseen kädenjälkeen. Parhaimmillaan voimme nähdä kateuden kohteemme esikuvina, valon näyttäjinä siihen luovuuden kylään tai kaupunginosaan, jossa itsekin haluamme asua ja työskennellä. Kateus voi näyttää suunnan, mitä kohti haluamme tehdä matkaa.
Kateutta on hyvä tarkastella myös kriittisesti. Olenko oppinut kadehtimaan listaykkösiä, myyntimenestyksiä, maailmanluokan tähtiä tai suurten yleisöjen artisteja? Ovatko asiat, joita kadehdin kulttuurisesti opittuja (maksimaalinen julkisuus, näkyvyys, taloudellinen menestys) vai todellisia sisäisiä tarpeitani? Jokainen menestynyt luova toimija on luopunut paljosta uransa eteen. Mistä olen valmis luopumaan käyttääkseni lähes kaiken aikani, energiani ja varani uran edistämiseen? Haluanko tehdä yhtä paljon työtä kuin alansa huiput? Mitä minulle todella oikeastaan tarkoittaa menestyminen? (Luovuudessa menestymisessä kirjoitan lisää myöhemmin blogissani).
Jos teet listan kateudenkohtaistasi, huomaat ehkä mikä kohteita yhdistää. Mitä piirteitä, ominaisuuksia tai työn tuloksia heiltä oikeastaan kadehdit. Minun kateudenkohteitani yhdistää mm. se, että heillä vaikuttaa olevan hauskaa töissään. Heillä on paljon sanottavaa ja tapa sanoa asiansa jonkin värikkäästi, suurella pensselillä, kärjistäen ja leikkisän tyylin kautta. Saan paljon voimaa vaikkapa selaillessani kuvia kuvataiteilija Niki de Saint Phallen töistä tai katsoessani Jennifer Saundersin käsikirjoittamia Absolutely Fabulous -sarjan klippejä. Se mitä tiedän heidän työprosesseistaan dokumenttien tai omaelämänkertojen perusteella kertoo kuitenkin etten välttämättä haluaisi heidän työprosessejaan. Tavassa työskennellä ja työolosuhteissa kadehdin joitakuita muita. Ketä? En nyt keksinyt tähän yhtään esimerkkiä.
Vertailu voi sparrata omaa työtä eteenpäin
Vertaillessamme sanomme: SE MITÄ SINULLA ON, ON PAREMPAA KUIN MINULLA!
Ihmisen laumakäyttäytymiseen kuuluu vertailu. ”Haistelemme” toisiamme kuin hevoset tai lampaat ja selvitämme voiko toiseen luottaa, onko joku yksilö kotiryhmämme yhteenkuuluvuudelle tai omalle identiteetillemme uhka vai mahdollisuus. Ryhmädynamiikan perusmekanimeihin kuuluu, että ryhmissä syntyy normeja, jotka ohjaavat ihmisten käyttäytymistä. Jonkin ryhmän hyväksytty normi voi olla vaikka voimakas samanmielisyys siitä mitä kuuluu arvostaa ja miten on hyväksyttyä ilmaista omaa luovuuttaan. Ryhmäpaine voi estää yksilöä ilmaisemasta itseään ryhmänormista poikkeavalla tavalla. Jossain ryhmässä voi olla myös vaikeaa erottautua epäonnistumalla tai menestymällä. Ryhmä saattaa (tiedostamattaan) pitää jäseniään kateuden ja vertailun kulttuurissa, josta on vaarallista poiketa tekemällä jollain tavalla ryhmänormista poikkeavia hankkeita tai pyrkimällä kehittämään päämäärätietoisesti luovaa toimintaansa eri suuntaan kuin muut. Tällainen ryhmä voi olla vaikka tilkkutyöharrastajien yhteisö, jossa vallitsee tietynlaisen kädenjäljen ihannointi tai kirjoittajakerho, jossa normina on antaa kehuja yhdenlaisesta kirjoitustyylistä. Niin sanottujen ammattitaiteilijoiden ryhmissä on paljon normeja ja sääntöjä siitä, mitä "oikealta" taiteilijalta vaaditaan. Joskus se voi olla tietty koulutus, toisinaan tietty tyyli tehdä teoksia, toisinaan taas toimeentulo pelkällä teosmyynnillä.
Mitä enemmän moninaisuutta ryhmä kestää, sitä joustavammin se pystyy toimimaan. Korkean ”suorituskyvyn” ryhmässä on paitsi mahdollisimman monia taitoja, ominaisuuksia ja laatuja myös jokin yhteenkuuluvuutta tuova piirre – vaikka yhteinen mielenkiinnonkohde. kuten kirjoittaminen tai ompeleminen. On siis niin, että mitä laaja-alaisemmin erilaisia laatuja ryhmänormi sallii, sitä pidemmälle kukin ryhmän jäsen pääsee oman ilmaisunsa kehittämisessä, omassa taiteellisessa kädenjäljessään. Voi myös ajatella laajemmin, että kestävä, resilientti yhteiskunta pitää sisällään monia tapoja toimia, erilaisia luovuuden lajeja.
Voimme siis katsella uteliaana omia toimintaympäristöjämme luovuuden ilmaisemisen kannalta. Voinko ilmaista omaa luovuuttani - näyttää tai kuvailla vaikkapa asioita joita teen tai tapaa jolla teen niitä - turvallisesti ilman pelkoa tuomitsemisesta tai ulkopuolelle jättämistä? Voimme joskus kokeilla tehdä jotain pientä omissa työympyröissämme omalla tavallamme ja katsoa mitä tapahtuu.
Kaikkien luovaa panosta tarvitaan
McNee huomauttaa ihanasti, että taide ei ole leivänpaahdin.
Toimivia leivänpaahtimia tarvitaan kotiin vain yksi, mutta taidetta ja kulttuuria käytetään, koetaan ja tarvitaan jatkuvasti. Erilaiseen mielentilaan tai elämänvaiheeseen ihmiset tarvitsevat erilaisia teoksia. Jonkin tietyn kirjagenren tai aiheen rakastaja (vaikkapa rikosromaanien lukija tai 1920-luvusta kiinnostunut) tarvitsee monia teoksia elämänsä aikana nautittavakseen. Mikään taiteen laji tai aihe ei siis tule koskaan ”täyteen” tekijöistä ja teoksista. Kukkopillien tekijät ovat kuolemassa sukupuuttoon, matonkutojat samoin. Minulla olisi hirveästi seinäpinta-alaa tauluille mutta ei mieleisiä kuvia kukkarolle sopivaan hintaan ei löydy mistään!
Ajattelen, että tällä hetkellä ainakin länsimaisia yhteiskuntia vaivaa vakava aliravitsemus luovuuden suhteen. Elämme kulttuurina ikään kuin jatkuvasti vääristyneen kehonkuvan vallassa uskaessamme että pelkästään matemaattis-luonnontieteellisillä tiedoilla ja taidoilla pystyisi elämään tasapainoista elämää. Kouluissa ei opeteta luovuutta, asunto-osakeyhtiöillä ei ole omaa näyttelytilaa tai nikkarointihuonetta, varhaiskasvatuksesta puuttuu usein tanssitaidehetket ja näytelmäprojektit, omaishoitajien säännöllisestä kuorotoiminnasta en ole ainakaan kuullut. (Pliis, kerro että olen väärässä ja kaikkea tätä on jo joka paikassa.) Taloihin rakennetaan keittiö ja olohuone, mutta ei verstaita tai puutarhanhoitotiloja, galleriasta tai näyttämöstä puhumattakaan. Luovuus ihmisen olemuspuolena vaietaan kuoliaaksi ja näin menetetään valtava potentiaali ja suuri osa kestävää tulevaisuutta rakentavista innovaatioista.
Maailma huutaa saadakseen sinun luovan panoksesi
Jos joku muu tekee menestyksekkäästi samantyylisiä tai -aiheisia teoksia kuin sinä, se tarkoittaa, että teoksillesi ja tekemisellesi on kysyntää. Kuvitelma siitä, että jos yksi idea on ”käytetty” sitä ei voisi enää toistaa, johtuu mm. taiteen portinvartioiden (rahoittajien, kustantajien, kouluttajien, gallerioiden jne.) olemassaolosta. Nämä instanssit tietenkin valikoivat ja kuratoivat ohjelmistoa, julkaisulistoja, apurahansaajia, koulutukseen pääseviä. He eivät kuitenkaan päätä sitä KUKA SAA LUODA tai KUKA SAA NAUTTIA LUOVAN TYÖN TULOKSISTA. Voit kehittää omaa taidettasi ja saada omat teoksesi niiden nauttijoille portinvartioista huolimatta. Monet kuvataiteilijat ripustavat näyttelynsä sosiaaliseen mediaan, oman seudun kuvataideyhdistyksen kevätnäyttelyyn tai kirjaston tyhjälle seinälle. Moni kirjoittaja julkaisee tekstinsä itse. Esimerkiksi tämä blogi on oma julkaisualustani, jonka kuraattorina toimin minä. Vaikka luovuudesta on kirjoitettu PALJON, olen antanut itselleni luvan osallistua yhteiseen keskusteluun aiheesta.
Maailmaan mahtuu monia maisemakollaasien tekijöitä, koska yksi tekijä ei pysty vastaamaan koko maailman maisemakollaasikysyntään. Ruokahalu taiteeseen ei lopu sen jälkeen kun olemme yhtenä päivänä kokeneet taidetta. McNee korostaa, että on erittäin hyvä, jos huomaat muidenkin luovan samantyyppisiä asioita kuin sinä. Se tarkoittaa, että taiteellesi on tilaa. Et ole ”myöhässä”, jos joku on jo maalannut kuvan samalla sinisen sävyllä, jota itse ajattelit käyttää. Kun vain alat maalaamaan (kirjoittamaan, askartelemaan), olet juuri oikeassa ajassa.
Meillä kaikilla on joka tapauksessa oma ainutlaatuinen kädenjälkemme, äänemme, tapamme havainnoida maailmaa. Tarkoitus ei ole (loputtomasti) jäljentää muita, vaan käyttää omaa uniikkia elämänkokemusta ja -näkemystä luovassa työssä.
Vertailulta suojautuminen tai siitä energisoituminen
Kun kirjoitan omia kirjojani, en lue samaan aikaan saman genren kirjallisuutta. Suojelen välillä tietoisesti työprosessiani vertailulta. (Olen myös lukematta, koska en yksinkertaisesti jaksa nostaa kirjaa käteeni, kirjoittaminen vie välillä lukemiseen tarvittavan energian.) Kun minulla on tauko oman tekstin tuottamiselta, luen tai kuuntelen ”kanssasiskojani” (omituista kyllä he ovat sataprosenttisesti naisoletettuja) ja nautin heidän tarinoistaan. Huomaan yhtäläisyyksiä aiheissa ja niiden käsittelytavoissa, saatan ajatella millä tavalla kirjoitamme samalla tai eri tavalla.
Kollegani työskentelee toisella tavalla, hän ahmii jatkuvasti kirjoittamansa genren teoksia ja syynää mikroskoopilla tapoja, joilla jokin teksti on rakennettu. Hän käyttää pidempään kirjoittaneita ja maailmalla menestyneitä teoksia polttoaineena ja esimerkkinä omalle kirjoittamiselleen.
Voit kokeilla mikä toimii sinulle parhaiten.
Ainoa tapa löytää oma luova työtapa ja kädenjälki on aloittaa tekeminen. Ihailemasi taitelijan työtapa voi toimia inspiraationa tai kompassina suuntaan, mitä kohti haluat mennä, mutta vain oma toimintasi on tärkeää.
McNee muistuttaa: Sinun tahtisi on pyhä. Sinun rytmisi on pyhä. Sinun taiteesi on pyhä. IT’S TIME To OWN IT.
Taitelijat ovat aina taipuvaisia vertailemaan ja kihisemään kateudesta. Siksi tätä vihreää mielensisäistä länkyttäjää ei kannata sulkea kaappiin kasvamaan, vaan vertailevaa puolta itsessämme kannattaa katsoa hellän päättäväisesti silmästä silmään ja jututtaa.
McNee antaa meille hyviä kysymyksiä pohdittavaksi:
1. Keneen vertaat itseäsi ja miksi?
Millaisia tarinoita omasta luovuudestasi kehittelet mielessäsi, kun vertaat itseäsi näihin henkilöihin?
2. Keneen sinua verrattiin muiden toimesta kun olit lapsi ja nuori?
Miten tämä vertailu tapahtui ja mitä laatuja tai taitoja sinussa vertailtiin? Vertasivatko vanhempasi sinua toisiin lapsiin?
3. Millaisia tarinoita itsestäsi vertailusi tai kateutesi vahvistaa sinulle?
Esimerkiksi: Kun vertaan itseäni x:n saan vahvistusta sille, etten koskaan saavuta Y:tä, enkä ole rakastettu. Verrattuna B:n minua ei koskaan huomata.
4. Millaisia seurauksia kateudella ja vertailulla on sinulle?
Miten taipumuksesi vertailla ja kadehtia vaikuttaa omaan luovaan toimintaasi?
5. Voiko kateus toimia karttana kohti tavoitteitasi?
Vahvistaako kateus sinulle niitä asioita, joita kohti olet jo työskentelemässä? Vai vieraannuttaako kateus ja vertailu omista unelmistasi?
6. Kirjoita kaikki asiat, joista koet kateutta. Katso listaa ja vastaa seuraaviin kysymyksiin:
- Ovatko ne asioita, joita todella haluat ja tarvitset?
- Jos kadehtimasi asiat ovat asioita, joita haluat, oletko jo menossa niitä kohti omassa elämässäsi? Onko oma toimintasi ja kateuden kohteesi ”samassa linjassa” vai askarteletko käytännössäitse aivan muiden asioiden kanssa?
- Jos huomaat ettet toimi unelmiesi eteen, hellitä ja pysähdy. Mitä miniatyyrimaisen pientä voisit tehdä tavoitteesi eteen?
- Jos huomaat, että olet jo matkalla kohti tavoitteitasi, hellitä ja pysähdy. Kirjoita hetki tavoitteistasi ja unelmistasi: millaista on tehdä asioita, jotka motivoivat sinua.
- Jos huomaat kateuden kohteiden listassasi asioita, joita et oikeastaan sisimmässäsi (enää) halua, juhlista havaintoa! Kirjoita asioista, joita olet oppinut haluamaan, vaikka ne eivät ole oikeita tavoitteitasi. Koeta olla tuomitsematta itseäsi näistä havainnoista. Oletko oppinut kadehtimaan huomiota? Oletko ehkä kaivannut ennen sitä, että tulet nähdyksi ja juhlituksi? Miksi?
7. Kaksivaiheinen kirjoitustehtävä:
a) Kirjoita niistä tunteista ja pettymyksistä, jotka ovat kateuden ja vertailun takana.
Esimerkiksi jotain tähän tapaan: ”Huomaan kadehtivani X:ää koska hän saa sitä tätä ja tuota, ja minä haluaisin samaa. On raskasta pettyä kerta toisensa jälkeen. Hävettää ja surettaa kun Y saa sitä tätä ja tuota. On vaikeaa motivoida itseään uudelleen ja uudelleen tekemään sitä tätä ja tuota. Olisi helpompaa työskennellä, jos saisi sitä tätä ja tuota. Joudun siis tekemään paljon enemmän työtä pettymyksen käsittelyn kanssa. Olen uupunut ja surullinen. Keksin iltaisin kaikenlaisia ilkeitä kostofantasioita kaikille, jotka saavat sitä tätä ja tuota. Se ei auta mitään”
b) Kirjoita omasta luovasta työstäsi arvostavalla tavalla.
Esimerkiksi jotain tähän suuntaan: Teen asioita omalla tavallani ja omassa tahdissani. Tapani luoda on uniikki, ainutlaatuinen. Voin olla kateellinen hetken ja palata sitten tuntemaan oman polkuni jalkojeni alla. Voin vertailla työni tuloksia muiden töihin ja jatkaa oman taiteeni tekemistä. Minun työni johtaa omaan menestykseeni. Työtapani vie omaan suuntaani. Jokaiselle tekijälle ja työlle on tilaa. Minunkin taidettani odotetaan.
Raivorehellistä kalenterin vertailua
Mielestäni on turhaa pyrkiä vapauteen kaikesta vertailusta ja kateudesta. En usko että se on edes mahdollista. Vertailemalla voi löytää omat rajaviivansa. ”Minun tapani luoda liikkuu näissä maisemissa, tuon toisen jossain muualla.” On todella arvokasta huomata vaikka, ettei ole kiinnostunut jostain aiheesta, josta joku toinen on. On myös upeaa ja pelottavaa löytää samoista teemoista tai tekemisen tavoista inspiroituneita tekijöitä. Se on kuin löytäisi sukulaisia, joista ei tiennyt. Toisten luovien ihmisten työprosesseista voi saada vinkkejä ja oppia, jos kehittyminen kiinnostaa.
Lopputuloksien lisäksi vertailemme myös luovia prosesseja ja työtapoja. McNee kertoo vertailleensa omaa toimintaansa (puoli tuntia kirjoittamista päivässä) niihin, jotka kirjoittivat seitsemän tuntia päivässä.
Tärkeintä on huomata, mihin oma aika ja energia menee. Miten paljon aikaa käytän omaan luomiseen. Onko oma fokukseni pääasiassa omien juttujesi edistämisessä ja itseäni kiinnostavien aiheiden pohtimisessa?
Meneekö se vertailuun ja kateudessa tai huonommuudentunteessa kieriskelyyn?
Välillä voi olla hyvä katsoa raivorehellisesti omaa ajankäyttöään.
Käytänkö aikani ja energiani kritisoimalla ja arvostelemalla toisten luovien tekijöiden työtapaa ja lopputuloksia? Hetkellisesti taipumus on inhimillistä. Jokainen valahtaa varmasti ainakin pettyneenä ja väsyneenä kateudessa kieriskelyyn ja kateudesta käsin löytyy varmasti myrkyllisiä sanoja kuvaamaan toisten työtapaa tai työn tuloksia. Toisten työstä länkyttäminen (”kateellisten panettelu”) ei kuitenkaan vie omaa työtäni lainkaan eteenpäin.
Entä käytänkö aikaa vertailemalla itseäni ja omaa työtapaani jatkuvasti muihin?
Kun itselleni uusi tekijä - kirjoittaja, kuvataiteilija, säveltäjä, biisintekijä, tanssija - tulee jollain tavalla näkyväksi, onko reaktioni ensimmäiseksi arvioida onko hänen työnsä ”parempaa” kuin omani. Arvioiminen ja vertailu on tietysti todella automaattista, mutta kuten kaikkia asenteita, sitäkin voi muokata, höllätä tai keventää.
Arvojärjestykseen asettaminen on mahdollista monilla mittareilla: kuka menestyy luovalla työllään vaikka taloudellisesti, kuka taideinstituution arvostuksen määrän kautta, medianäkyvyyden osalta tai vaikkapa taiteen kuluttajien osoittaman huomion määrässä. Aina löytyy joku kategoria, jossa voi tuntea olevansa huonompi kuin vaikka Madonna, Jeesus tai Stephen King. Tästä huolimatta tuhkaa ei loputtomasti kannata ripotella päälleen, sitä voi käyttää mielummin puutarhan (eli luovuuden) rikasteena.
Vertailu on kätevä keino löytää syitä oman työn välttelyyn ja viivyttelyyn:
”En pystyisi kuitenkaan kirjoittamaan kuin vartin, joten turha avata muistikirjaa.”
”Pari venyttelyliikettä ei korvaa kolmen tunnin treeniä, joten turha tehdä niitä.”
”En kuitenkaan päädy historiankirjoihin väärinymmärrettynä nerona, joten turha ottaa maaleja esiin.” ”En kuitenkaan saa koskaan omaa näyttelyä pystyyn/myytyä yhtään teosta joten turha mennä piirrustuskurssille.”
Hohhoijaa.
Palataanpa siis takaisin omalle työpisteelle. Palataan, vaikka oma työn alla oleva kyhäelmä tuntuisi typerältä, kököltä, epämääräiseltä, tylsältä, vaikealta.
Tarkastellaan mitä ollaan tekemässä. (Levitä vaikka keskeneräinen neule tai maalaus kunnolla esille tai tulosta tähän saakka aikaansaamasi teksti ja levitä se lattialle).
Katsotaanpa. Ota jostain kulmasta kiinni ja jatka. Lähde tekemään vielä kökömpään tai tylsempää. Lähde jostain yksityiskohdasta tai ajatuksesta.
Jos tuntuu, että täytyy ensin purkaa jotain pois, niin tee se. Luovassa prosessissa huomaa joskus vasta tehdessä että takista tuleekin jakku tai rakkausromaanista jännitysnäytelmä.
Voit myös jättää keskeneräisen aihion lepäämään ja aloittaa jotain uutta. Myöhemmin ehkä huomaat askartelevasi samantyyppisten asioiden parissa. Ehkä vanha kyhäelmä liittyy jotenkin tähän uuteen työhön?
Jälleen kerran: Palaa oman luomisesi ääreen. Nyt. Hop hop.
*
Tämä blogi on minulle paikka pohtia ja ylläpitää luovuutta. Julkaisen noin neljän-viiden viikon välein. Tai myöhemmin.
*
Taiteen ja kulttuurin terveysvaikutuksista:
WHO:n tutkimusraportti taiteen vaikutuksesta terveyteen ja hyvinvointiin
Taikusydän verkoston koonti edellisestä raportista:
Taikusydänverkoston tutkimusjulkaisuja kulttuurihyvinvoinnista:
Daisy Fancourtin Art is Cure -kirjan esittelyä:
*
Haluatko blogikirjoitukseni suoraan sähköpostiisi? Blogitekstin mukana kerron lisää ajatuksia ja kuulumisia, informoin kirjailijavierailuistani sekä lähetän kutsuja lukijatapaamisiin. Pääset postituslistalle lähettämällä viestin "uutiskirje": minna.r.haapasalo@gmail.com.
*
Voit lähettää minulle kommentteja, joko kommentoimalla alle tai lähettämällä viestin: minna.r.haapasalo@gmail.com.
Löydät minut facebookista ja instagramista @minnahaapasalo
*
Blogin kuva Maria Merima @studioliikkuva
Comments