Luovuuden välttely on pelkoa
- minnarhaapasalo
- 1 day ago
- 9 min read
Haluaisitko tehdä taidetta, mutta et jostain syystä pysty?
Kierrätkö mielessäsi ajatusta luovaan toimeen tarttumisesta, mutta aina eteen tulee kiireellisempää tekemistä?
(Kuten minulla, kun tutkin kesken kirjoittamisen puoli tuntia sääennustuksia tulevalle kymmenelle vuorokaudelle. Erittäin tärkeää oli yht' äkkiä tietää, että Jyväskylässä näyttää olevan loppuviikosta pilvistä ja yölämpötila noin – 17 astetta.)
Luin vuodenvaihteessa Amie Mc Nee:n kirjan We need your Art. Stop f*cking around and make something. (2025) Amie McNee on kirjailija ja mentori, joka opettaa ja puhuu luovuudesta.
Kirja on virkistävä suorasukaisessa tavassaan kiteyttää asioita luovasta työstä.
Kirjan ydinajatus on: sinun taidettasi tarvitaan. Maailma odottaa sinun luovia tekojasi. Sinun taiteellista ääntäsi ja luovaa kädenjälkeäsi (missä muodossa se tuleekin esille) tarvitaan kipeästi ja sinun taiteellesi on olemassa yleisö. Taiteen tekeminen tai luovuuden harjoittaminen ei siis ole muureilla rajattu alue, jonne pääsevät vain harvat ja valitut. Luova ilmaisu on jokaisen potentiaalia. Luovuus on jokaisen ihmisen yksi olemuspuoli, jota voi käyttää rakentavasti tai tuhoavasti.
Jatkan ajatusta: Vaikka taiteen institutionaalisessa maailmassa on portinvartijoita, jotka valitsevat kuka pääsee vaikkapa taide- tai kulttuurikoulutukseen, kuka saa apurahaa, kuka valitaan tiettyyn työhön tai taiteelle varattuun tilaan toimimaan, taide itsessään on toimintaa, jonka harjoittaminen kuuluu ihmisenä olemiseen. Luova toiminta on ikään kuin pullan leipomista (luova prosessi). Jokaiselle pullalle (lopputulos, teos) löytyy nauttijoita (kokijoita, ihailijoita, ostajia). Taiteen nälkä ja tarve ei ole rajattua, vaan jokaiselle erilaiselle taiteelliselle äänelle on kuulijoita ja kokijoita heidän jokaiselle elämänsä päivälle. Leipojan (taiteen tekijän) täytyy vain riittävästi harjoitella oman luovan taikinansa tekoa, oman pullansa kohottamista, voitelua ja optimaalista paistamista.
Seuraavaksi neljän blogikirjoitus-sarjan pullaan.
McNee nimeää neljä (monelle meistä tuttua) luovuuden estettä:
1. välttely 2. täydellisyydentavoittelu 3. kateus ja vertailu 4. loppuunpalaminen
Olen kirjoittanut aikaisemmin näistä kaikista teemoista vähintääkin asiaa sivuten. Prokrastinaatiosta kirjoitin vuonna 2023 otsikolla Kissavideot - välttelyä vai virittäytymistä luovuuteen. (Linkitetty tähän postaukseen.) Esteiden käsittely ei tyhjene muutamaan blogikirjoitukseen eikä monen monituisiin teemoista kirjoitettuihin kirjoihin. Väitän, että kaikilla luovaa työtä tekevillä on kokemusta näistä esteistä jossain kohtaa työuraa. Näiden esteiden ja niiden takana olevien asioiden katselu liittyy olennaisesti luovaan toimintaan, oman pullataikinan tekemisen opetteluun.
Kuten McNee, minäkään en usko nopeisiin hoitoihin tai temppuihin luovuuden esteiden selättämisessä. Itse asiassa ajattelen, että nämä haitalliset toimintatavat ja niiden takana olevat opitut asenteet ovat portteja syvempään itsetuntemukseen ja kontaktiin oman luovan ilmaisun kanssa. Niitä ei voi kiertää eikä ohittaa, vaan niitä kuuluu havainnoida ja valaista. Kaikkien esteiden suhteen keskeinen asenne on mielestäni pysähtyminen, rauhoittuminen ja oman (ja muiden) käyttäytymisen lempeä tarkastelu.
Mielestäni kaikki neljä ilmiötä kytkeytyvät toisiinsa. Riittämättömyydentunne yhdistää kaikkia neljää toimintatapaa. Kaikki mainitut esteet ovat myös syvästi kulttuurisia ja sosiaalisissa yhteyksissä syntyviä toimintatapoja. Vaikka kirjoituksessani puhuttelen yksilöä, nämä ilmiöt eivät ole yksilön yksin ratkaistavissa. Samaan aikaan jokainen luovan työn tekijä voi kuitenkin vaikuttaa omassa lähipiirissään siihen, miten taiteen tekemisestä ja luovasta toiminnasta puhutaan. Voimme jokainen tehdä mikromuutoksia ja tekoja sen suhteen, millaisia toimintatapoja juurrutamme yhteisöihimme ja millaista puhetta viljelemme luovasta työstä.
Tässä kirjoituksessa keskityn ensimmäiseen luovuutta estävään toimintatapaan: välttelyyn ja viivyttelyyn.
Poimin asioita McNee:n kirjasta ja lisään mukaan omia ajatuksiani ja kokemuksiani siitä, mikä voisi mahdollisesti auttaa kamppailessamme prokrastinaation kanssa.
Havaitse välttely
Ensin sinun on tietysti huomattava, että välttelet.
Ehkä havahduit, että se mitä haluaisit saada aikaan, ei ole taianomaisesti itsestään tapahtunut. Ehkä sinulla ei ole ollut riittävästi aikaa, energiaa eikä motivaatiota. Olet ehkä katsonut ohjelmia ja vidoeita ompelemisesta, mutta et ole lainkaan koskenut ostamiisi kankaisiin. Ehkä tajusit juuri, ettei säätiedotusten, USA:n poliittisen tilanteen tai meikkivideoiden seuraaminen joka ilta kolmatta viikkoa putkeen vie omaa luovaa työtäsi juurikaan eteenpäin. Ups. Olet tehnyt kaikkea muuta kuin kirjoittanut, ommellut, soittanut, maalannut, dreijannut tai koodannut. Ehkä olet tehnyt pitkää päivää töissä, hoitanut sairasta lasta, järjestänyt kollegan synttäreitä, puhunut pitkiä puheluja elämänkriisissä olevan ystävän kanssa. Nämä kaikki ovat tärkeitä asiota. Mutta luova työ odottaa. Kello käy. Päivät vaihtuvat seuraavaan. Piiloudut taiteeltasi. Juokset yhä kauemmas siitä. Ahdistus paisuu mielessäsi ja painaa kaikkia hermoja. Syyllisyys, itsesyytökset, häpeä, viha itseä kohtaan tunkevat iholle. Ne eivät auta.
Empatia ja myötätunto itseä kohtaan auttaa nyt enemmän. Hengähdä hetki.
McNee kirjoittaa: ”RESISTANCE IS THE SIGN THAT MAGIC AWAITS YOU”
Vastustus kuuluu kaikkiin prosesseihin, ja se tarkoittaa, että läpimurto, tajuaminen, työn imu, on kulman takana.
Kaikki välttelevät joskus
McNee muistuttaa, että taiteilijat ovat vältelleet kautta aikojen. Hänen mukaansa Viktor Hugo kirjoitti alasti, ettei ryntäisi jatkuvasti ulos kirjoittamisen äärestä. Some ei siis ole pilannut kykyämme tehdä luovaa työtä, kaikki kivat digitaaliset alustat vain helpottavat välttelyä huomattavasti. Kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen, hyvinvoinnin ja kehon elinvoiman heikkeneminen – brainrot – tapahtuu erittäin tehokkaasti somen avulla, jos loputtomaan kevyen pikasisällön koloon haluaa upota. Somen algoritmit on kehitetty pitämään huomiomme nopean dopamiinin koukussa, ne toimivat samalla logiikalla kuin kaikki kovat huumeet. Princetonin yliopiston historian professori Graham Burnett puhuu huomion murtamisesta – fracking of attention – joka tapahtuu samalla tavalla kuin luonnonvarojen louhiminen maaperästä. Meidän huomiollemme käy samalla tavalla kuin maaperälle, kun se rikotaan ja kiveä murskataan. Some vie käyttäjän huomion sisältöönsä, imee mukaansa ja muokkaa havaintotapoja, asenteita, tapaa käyttää kieltä jne. (muutama linkki teeman käsittelyyn alla). Tällä tavalla muutamat teknologiajätit tekevät valtavasti voittoa pienelle määrälle ihmisiä ja suuri joukko ihmisiä elää elämäänsä tuijottaen ruutujaan.
On siis syytä olla erityisen hereillä, kun välttelee oman taiteen tekemistä pyörittämällä instan reelsejä. Siivoamalla välttely on hieman liikunnallisempi tapa, kokeile siis seuraavaksi imurointia!
SIVUHUOMAUTUS: Somen, videoiden, kuvien, animaatioiden ja muun digitaalisen sisällön TEKEMINEN ja tuottaminen voi olla erittäin luovaa työtä. Somessa voi tuoda esille monenlaisia estetiikan muotoja, teemoja, sisältöjä, ääniä, väitteitä, tapoja toimia. Moni taiteilija tuo työtään ja ajatuksiaan esiin somessa, mikä rikastaa alustojen sisältöä. Näin teen itsekin. Huomaan kuitenkin algoritmien vaikutuksen omaan luovaan työhöni, eikä se ole yksinomaan positiivinen. Siksi pidän tärkeänä myös tehdä kriittisiä havaintoja algoritmien vallasta ja siitä, kuka hyötyy tuottamastamme sisällöstä.
McNee kannustaa meitä siis ensin todistamaan välttelyämme.
Mitä pakenet?
Seuraa pakoon juoksemisen reaktiotasi, halua piilotua, lopettaa, jättää tekemättä, lopettaa kerta kaikkiaan, koska et ole näköjään saanut kuukausiin aikaan mitään. Kun huomaat vältteleväsi, alkaa luova ponnistelu. Nyt alat löytää jotain tärkeää.
McNeen mukaan tulkitsemme välttelyn väärin laiskuudeksi, huonoudeksi, kyvyttömyydeksi tehdä taidetta tai olla taiteilija.
Hänen mukaansa välttely on pelkoa.
VASTAA ITSELLESI: Mitä oikeastaan pakenet, kun välttelet taidettasi?
Mistä kehosi ja mielesi haluaa juosta pois?
Käytän nyt itseäni esimerkkinä: Olen vältellyt tämän blogipäivityksen kirjoittamista kuusi viikkoa. Olen kaksi viikkoa myöhässä itselleni asettamastani ehodttoman VIIMEISESTÄ dead linesta. Lupasin julkaista blogitekstin tammikuussa. Nyt on helmikuun puoliväli. Olen juossut muiden asioiden tekemiseen. Mitä olen paennut? Kun ajattelen blogin kirjoittamista, tunnen möhkäleen rinnassani. Tuntuu etten pysty menemään sen läpi. Huomaan pelkääväni, että kirjoitan hirveitä kuluneita itsestäänselvyyksiä aiheesta, joka on loppuun kaluttu. Huomaan pelkääväni (taas) nolaavani itseni. Toisaalta pelkään sitä, ettei kukaan lue tekstiäni ja toisaalta sitä, että ne jotka lukevat halveksivat sitä. Ja tällaisten asioiden kirjoittaminen se vasta pelottavaa onkin. Mennään siis eteenpäin.
Ongelmallinen välttely
McNeen mukaan välttely ei ole aina ongelma. Hän viittaa Jihae Shinin ja Adam Grantin tutkimukseen vuodelta 2021 (linkki artikkeliin alla), jonka mukaan luovimmat ihmiset ovat yleensä lievästi vältteleviä. He ”tassuttelevat” työnsä ympärillä ja tarttuvat siihen vasta, kun paine aikaansaamisesta kerääntyy hieman suuremmaksi. Heidän mukaansa ihmisillä, jotka välttelevät vähän on enemmän ideoita kuin ihmisillä, jotka eivät lainkaan välttele. Tämä voi hyvin pitää paikkaansa. Luovan työn tahti ei tietenkään ole sama kaikilla eikä jokaisessa työprosessissa. Jokaisen tekijän jokainen luova prosessi on yksilöllinen ja pyhä.
Harvoin on myöskään hengenvaarallista olla hieman myöhässä omasta tai edes tilaajan antamasta aikataulusta. Harvoin kukaan kuolee siihen, että kirja tai maalaus valmistuu viikon, vuoden tai vuosikymmenen myöhemmin kuin oli alun perin suunnitelmissa. (Voi olla, että tämä kirjoitus nyt vain otti nämä viikot hautuakseen sanoiksi näytölle.)
McNee huomauttaa, että ongelmallista välttely on silloin, jos se kroonistuu ja alkaa tuhota itseluottamustasi. Krooninen prokrastinaatio kertoo suhteesta itseesi. Jos omaa välttelyään ei katso silmiin ja ota sitä vakavasti, se voi olla vaarallinen itsesabotaasin muoto, joka vie lopulta kyvyn tehdä luovaa työtä. Krooninen välttely on hieman kuin huonossa ihmissuhteessa roikkumista. Jäät sairaaseen suhteeseen, vaikka sinut hylätään ja sinua hajotetaan epäarvostavalla tavalla. Välttelemällä hylkäät ja vähättelet jatkuvasti itse itseäsi. Kroonisesti välttelevä jättää oman taiteellisen potentiaalinsa yksin huoneeseen itkemään kerta toisensa jälkeen.
Jos väistät loputtomasti omia luovia tavoitteittesi ja halujasi, osoitat aktiivisesti itsellesi, ettet arvosta omaa luovuuttasi. Kerrytät pettymyksen kokemuksia. Itseluottamuksesi heikkenee. Jos lupaat kerta toisensa jälkeen ”aloittavasi huomenna”, etkä tee sitä, luottamus rapautuu entisestään.
Luovassa työssä on ensin kyse luottamuksen kasvattamisesta.
Itseluottamus syntyy pienillä teoilla
McNee kirjoittaa isolla: I TRUST MY COMMITMENT TO MY ART.
Luotan sitoutumiseeni omaan taiteeseeni.
Ensimmäinen taikakeino on ilmestyä paikalle tekemisen ääreen. Show up dude.
Oli se sitten paperi ja kynä. Sivellin. Piano. Muutama neliömetri, jolla venytellä lihaksia liikkeelle. Ensimmäisen äänen päästäminen, josta laulu alkaa.
McNee sanoo saman kuin moni muukin luovuudesta kirjoittanut: Kerryttääksesi luottamusta taiteesi tekemiseen, sinun täytyy ottaa äärimmäisen pieniä askeleita. Tämä ei ole seksikästä, nopeaa, julkista, tehokasta, mielihyvää tuottavaa toimintaa. Tämä on pienenpientä luottamuksen rakentamista toiminnan (ei puheen) avulla.
Älä siis lupaa itsellesi suuria. Pöyhkeät tavoitteet ja isot visiot antavat meille valtavasti hetkellistä dopamiinia, mutta eivät kanna pitkälle. Voi toki tulla valtava aikaansaamisen tunne, kun keksii kirjoittavansa Eeppisen Historiallisen Saagan ja lupaa itselleen sen olevan valmis ensi vuonna. Tuntuu, kuin tekisi jotain suurta, kun varaa kirjastosta kymmenen Saagoihin liittyvää kirjaa, ostaa uudet taiteilijavaatteet, pukee ne ja postaa itsestään someen, että on aloittanut Eeeppisen Proggiksen ja KaikkeaMahtavaaTulossa. Hienoa. Siinäpä olikin päivä sitten pulkassa.
Nyt on kuitenkin kyse jostain aivan muusta.
Nyt on kyse pienenpienistä, jatkuvista luovista teoista, joiden jatkumo lisää luottamustasi siihen, että pystyt olemaan taiteesi – itsesi – puolella. Suhde tekemiseen parantaa. Tylsä, melkein näkymätön tekeminen on avain. Jokapäiväinen kymmenminuuttinen pianon/neuleen/paperin/tutkimuksen/värien/liikkeen ääressä ei tunnu välttämättä kannattavalta. Se ei varsinaisesti ”tunnu” miltään. Mutta kahden viikon toistojen päästä olet piirtänyt neljätoista kuvaa, kirjoittanut 1400 sanaa, lukenut vaikean artikkelin läpi, neulonut useita rivejä. Jotakin siis TAPAHTUU.
McNee kirjoittaa: Etene hitaammin. Ole kiltimpi itsellesi. Anna itsellesi mahdollisuus.
Näin luottamus kasvaa ja voit tehdä taidetta.
Uteliaisuuden herättäminen
Voimme vaalia uteliaisuuttamme luoviin aiheisiin VASTA kun meillä on itseluottamusta TEHDÄ luovia tekoja. Vasta kun tiedämme kokemuksesta, että otamme oman taiteemme vakavasti – olenhan TEHNYT jotain joka päivä 3-10 minuuttia.
Tämän jälkeen voit siirtyä pitkäkestoiseen luovaan työhön.
Kun olet riittävän luottavainen, tarvitset uteliaisuutta. Tämä ei tarkoita hetkellistä, ulkopuoleltamme tulevaa inspiraatiota. Uteliaisuutta ruokitaan ja kasvatetaan samaan tapaan pitkäjänteisellä työllä kuin itseluottamustakin.
Tässä McNeen listaamia kysymyksiä, jotka voivat auttaa sinua herättämään uteliaisuuden tehdä taidetta ja viedä sitä eteenpäin:
- Miten taiteeni voi tukea henkilökohtaista kasvuani?
- Miten voisin olla yksi parhaista omalla alallani?
- Kuinka voisin yllättää itseni tämän projektin avulla?
- Miten voisin käyttää luovaa praktiikkaani aikaansaadakseni poliittista muutosta?
- Miten voisin käyttää roskikseni sisältöä tehdäkseni veistoksen koirastani?
- Voisinko tehdä tämän kolme kertaa suuremmin?
- Voisinko tehdä tämän kolme kertaa pienemmin?
- Mitä tapahtuisi jos minä…?
- Kuka hänet tappoi? (tätä kysymystä McNee käyttää kirjoittaessaan murhamysteereitä)
- Miksi keinoni ei toiminut viime kerralla?
Myötätunto ja huolehtiminen
Vaikka olisit jo ihminen, joka sitoutuu taiteensa tekemiseen (oli se sitten perunaveistoksia tai kolmen sävelen kappaleita), sinä välttelet. Tulee hetkiä, jolloin jokainen meistä pettyy itseensä luovan työnsä äärellä. Löydämme itsemme kilometrien päästä työhuoneesta. Emme aina lunasta omaa lupaustamme tulla paikalle kyniemme ääreen, epäonnistumme jokapäiväisessä soittamisessa. Silloin tarvitsemme myötätuntoa. Toimimme aina paremmin empaattisesti kohdeltuina. Luova työ ei synny kepillä lyöden eikä itseä sättien. McNee kehottaa hoitamaan työtä välttelevää itseä kuin pientä lasta. Huolehtiva ja rakastava ääni toimii välttelevään luovuuteen paremmin kuin syyttely ja kuritus. Sisäinen kriitikkomme (se joka ehdottaa koko hankkeen hautaamista, ethän näköjään saa aikaan yhtä riviä tiedostoon tai viivaa taulunpohjaan) tarvitsee ennen kaikkea myötätuntoa. Itsekriittinen puoli meissä on ankara, kurilla ja ilottomuudella kasvatettu tosikko, jonka mielestä kaikki luova toiminta on huuhaata. Tämä puoli ei ole saanut tarpeeksi tissimaitoa ja huomiota ja on siksi väärässä.
Lyhyesti
Välttely kuuluu luovaan työhön. Selvitä mitä pakenet. Rakenna itseluottamusta pienillä toistoilla. Löydä uteliaisuus ja oman luovan työsi tarkoitus. Ja kun huomaat taas juoksevasi karkuun luovuuttasi, ota itsesi myötätuntoisesti kiinni. Ota potkiva pirulainen syliin niin kuin uhmaikäiselle lapselle tehdään.
Jaan vielä kanssasi yhden McNeen antaman tehtävän omien luovuuden välttelytapojen tutkimiseen.
Kirjoita miten määrittelet seuraavat asiat:
- Menestyksekäs luova praktiikka/käytäntö
- Hyvä luova päivä
- Johdonmukaisuus
- Tuottavuus
Kun olet kirjoittanut, mitä nämä asiat sinulle tarkoittavat käytännössä ja teoriassa, tutki miten niissä näkyy asenteesi välttelyä ja viivyttelyä kohtaan. Puhuuko määrittelyissäsi sisäinen kriitikkosi? Voisitko määritellä oman luovan, tuottavan praktiikkasi niin, että määrittely palvelee parhaiten juuri sinua ja työtäsi?
Elämäsi tarkoitus on luoda
McNee vaatii meitä asettamaan luovuuden elämän keskiöön, mihin se kuuluukin. Luovuus kuuluu ottaa vakavasti, koko painollaan ja potentiaalillaan. Tiedämme monista tutkimuksista, että taiteen kokeminen ja tekeminen luo hyvinvointia ja vahvistaa terveyttä. Maailman terveysjärjestö WHO:n tutkimusraportti kertoo tiivistetysti taiteen terveysvaikutuksista. Samaa tutkimustietoa vahvistaa myös Daisy Fancourtin tuore Art Cure -kirja, josta The Guardian julkaisi vuoden alussa artikkelin (linkkejä tiedon äärelle alla).
Taiteen tekeminen – luovuuden harjoittaminen – tekee meistä jokaisesta täydemmän version itsestämme. Kun käytämme käsiämme, aivojamme, koko olemustamme luodaksemme, otamme koko potentiaalin käyttöömme. Oman luovuuden harjoittaminen – mahdollisesti muiden kanssa – on siis jokaiselle ihmiselle äärimmäisen tärkeää elämänlaadun kannalta. Taiteen tekeminen luo merkityksellisyyttä, lisää toimijuutta ja haastaa oppimaan uutta.
McNee kiteyttää tämän ihanasti:
”You are here to create until you’re done. Done done. Capital D done. (Dead.)”
Elämäsi tarkoitus on luoda.
*
Mitä ajatuksia kirjoitus sinussa herättää?
Onko sinulla hyviä keinoja välttelyyn ja viivyttelyyn?
*
Lähteitä:
Amie McNee: We need your Art. Stop f'cking around and make something. Ebury Press. 2025.
Huomion murtaminen, Fracking of Attention:
Dr Graham Burnett, Alyssa Loh and Peter Schmidt
Prof. Graham Burnett: Fracking of Attention & Focus:
Luovat välttelevät:
Shin and Grant: WHEN PUTTING WORK OFF PAYS OFF: THE CURVILINEAR RELATIONSHIP BETWEEN PROCRASTINATION AND CREATIVITY
Taiteen ja kulttuurin terveysvaikutuksista:
WHO:n tutkimusraportti taiteen vaikutuksesta terveyteen ja hyvinvointiin
Taikusydän verkoston koonti edellisestä raportista:
Taikusydänverkoston tutkimusjulkaisuja kulttuurihyvinvoinnista:
Daisy Fancourtin Art is Cure -kirjan esittelyä:
*
Tämä blogi on minulle paikka pohtia ja ylläpitää luovuutta. Julkaisen noin neljän-viiden viikon välein (ellen sitten välttele ja viivyttele hieman enemmän).
*
Haluatko blogikirjoitukseni suoraan sähköpostiisi? Blogitekstin mukana kerron lisää ajatuksia ja kuulumisia, informoin kirjailijavierailuistani sekä lähetän kutsuja lukijatapaamisiin. Pääset postituslistalle lähettämällä viestin "uutiskirje": minna.r.haapasalo@gmail.com.
*
Voit lähettää minulle kommentteja, joko kommentoimalla alle tai lähettämällä viestin: minna.r.haapasalo@gmail.com.
Löydät minut facebookista ja instagramista @minnahaapasalo
*
Blogin kuva Maria Merima @studioliikkuva
*
Comments