Huomaatko tekeväsi samalla viikolla monia erilaisia työtehtäviä ja edistäväsi useita projekteja?
Kiinnostutko helposti uusista asioista?
Syntyykö sinulta helposti ideoita?
Hahmotatko kokonaisuuksia ja prosesseja?
Oletko ehkä luova generalisti?
Generalisti osaa tehdä monia asioita ja pystyy toimimaan erilaisissa tilanteissa. Generalisti on monesta asiasta kiinnostunut, monissa “lajeissa” ja tilanteissa pätevä, idearikas, joustava, laajoja kokonaisuuksia hahmottava asiantuntija.
Generalisti päätyy usein koordinoimaan ja organisoimaan asioita ja ihmisiä, koska hän pystyy aidosti kiinnostumaan erilaisista asioista. Generalisti näkee usein systeemisesti miten erilaiset asiat liittyvät toisiinsa ja pystyy kehittämään prosesseja.
Generalisti on siis enemmän kymmenottelija tai sveitsiläinen linkkuveitsi kuin balettitanssija tai juustohöylä.
Generalistiksi päätyy usein, kun opiskelee alaa, joka ei suoraan johda yhden tietyn ammatin harjoittamiseen. Näin kävi minulle, kun opiskelin teatteria, kirjallisuutta, kasvatustieteitä ja hahmoterapiaa. Generalistin vastakohta on spesialisti. Professioaloja opiskelemalla päätyy todennäköisemmin spesialistiksi tiettyyn työpaikkaan, vaikkapa luokanopettajaksi, lastenlääkäriksi tai sähköasentajaksi, jonka tietotaito syvenee yhä tarkemmaksi työssä.
Generalisti ei yleensä ole pitkälle erikoistunut yhteen taitoon tai tiedonalaan, jossa hän olisi huippu. Päinvastoin hänellä on monia raajoja maassa ja useita palloja ilmassa.
Generalistisilla vahvuuksilla varustetun luovan tekijän ongelma suhteessa luovaan prosessiin on yleensä ideoiden moninaisuus ja rajaamisen vaikeus. Generalistin on usein vaikeampi päästä syvälle yhteen tiettyyn asiaan, pysyä valitussa aiheessa (tai muodossa tai materiaalissa tai teemassa tai mediassa) ja hioa sitä pidemmälle ja syvemmälle.
Luovan generalistin on usein harjoiteltava tietoisesti rajauksen ja fokusoinnin taitoja, jotta hän pystyy kehittämään taitojaan pidemmälle ja jotta hänen työnsä tulokset eivät jää pirstaleisiksi tai pinnallisiksi.
Minua on usein vaivannut oma generalistisuuteni. Kauniisti sanottuna osaan monenlaista ja vielä useampi asia kiinnostaa.
Tajusin tässä päivänä muutamana tehneeni lyhyen ajan sisällä todella monenlaisia asioita. Rumemmin ilmaistuna: olin hieman häslännyt menemään.
Opetin, ohjasin, suunnittelin, arvioin, kirjoitin, esiinnyin, korjasin, ompelin mekosta hameen (miksi juuri nyt, kun oikeasti olisi pitänyt tehdä jotain aivan muuta?), vaihdoin parvekkeen kasvit (miksi? juuri nyt, kun syyslomalla olisi aikaa?), leikkasin housut palasiksi (kun ne sattuivat käteen ja niistä voi saada hyvää materiaalia johonkin tulevaan ompelujuttuun), opettelin taijita, mietin artikkelia, luin kaksi sivua artikkeli (keskeltä, en alusta). Ja kyllä, kävin myös useita kertoja kaupassa, etsin lapselle ulkohousuja, imuroin, tapasin ihmisiä, sairastin, nukuin, kuuntelin äänikirjoja, neuloin tuhat vuotta kesken ollutta villatakin reunaa, tuijotin telkkaria ja somea.
Koska tämän blogin aihe on rajaaminen, puhutaan keskittymiskyvystä joku toinen kerta.
Fakta on, että luovia prosesseitani ja töitäni häiritsee erilaisten tekemisten määrällinen paljous. (Tässä kohtaa muuten huomasin, että olen tätäkin blogia kirjoittamassa yhden tiedoston sijasta kahteen. Hmmm, taidan sulkea sen toisen.)
Fokusoi!
Kun teemme rajauksen ja valitsemme vaikka värin, jolla aloitamme piirtää, rajaamme muut värit sillä hetkellä pois.
Sininen kantaa mukanaan sinisen värin historian ja assosiaatiot.
Kun katsomme näyttelyssä teosta, sen materiaalit ja muodot kantavat merkityksiä enemmän kuin teoksen nimi.
Kun joku tai jokin tulee teatterissa näyttämölle, se tai hän kantaa aina mukanaan kokonaista maailmaa.
Shakespearen näytelmä Hamlet alkaa niin, että läsnä on sotamies Fransisco Helsingörin linnan edustalla.
Tässä kohtaa kirjoittaja Shakespeare (joka on käyttänyt näytelmän tarinassa olemassaolevaa materiaalia, katso vaikka wikipediasta) rajaa jo pois kaikki muut mahdolliset ajat, paikat ja henkilöt. Hän on valinnut linnan Tanskassa ja näytelmän ensimmäisiksi henkilöiksi vartijoivan sotilaan.
Paikalle saapuu toinen sotamies Bernardo, joka kysyy: “Kuka siellä?”
Tätä kysymystä kolme henkilöä toistelee näytelmän alussa.
Käy ilmi, että he odottavat näkevänsä kummituksen.
Kysymys: “Kuka siellä?” synnyttää jännitteen, jota teatteri usein vaatii.
Siellä on jotain, mutta mitä?
“Se” on Hamletissa kuolleen kuninkaan, isän haamu.
“Se” voisi olla myös jotain muuta.
Kun aloitat luovan prosessin, ryhdyt ehkä maalaamaan, kirjoittamaan, tanssimaan, hitsaamaan, kysy väreiltä, liikkeeltä, sanoilta, metallilta tarkka kysymys: “Kuka (tai mikä) siellä?”
Se, kuka tai mikä tulee “kuulluksi” tai valituksi, määrittää mitä tahansa luovaa prosessia.
Mitä tarkemmin “hänet” tai “sen” havainnoi, määrittää, rajaa, tutkii ja valikoi, sitä nopeammin sisältö (se mitä oikeastaan ollaan tekemässä) saa muotoa ja syvenee.
Tärkeintä on, että uskallat valita ja rajata jo aivan alussa, prosessin alkumetreillä jotakin.
Äläkä heitä sitä jotakin laidan yli heti. Sitoudu! Vaikka sotilaisiin ja aaveeseen.
Fokusointi on toistuva vaihe luovassa prosessissa. (Erityisesti generalisteille, jotka eivät helposti pysy ladulla, varsinkaan tasaisella sellaisella.)
Mikäli kärsit sitoutumiskammosta, opettele pysymään hieman kauemmin valitussa asiassa (teemassa, tekemisen tavassa, materiaalissa tms.). Vasta työstämisen ja toistojen kautta valintasi voi kehittyä. Sitoutumalla johonkin teemaan, tekemisen tapaan, materiaaliin tai muotokieleen, teos rikastuu, kirkastuu, kerrostuu, syvenee.
Et kehity valitsemassasi lajissa (oli se sitten kirjoittaminen, liikkuminen, juontaminen, tuunaaminen, kukkien kasvattaminen), jos et sitoudu toimintaan. Joskus se voi tarkoittaa, että sanot ei joillekin työtehtäville tai projekteille, jotta ehdit tehdä niitä asioita, joiden parissa haluat olla myös kahden tai viiden vuoden kuluttua.
Konkreettinen esimerkki
Kuvitellaanpa, että valitset luovan prosessin alussa keskiöön hedelmän.
Sinua kiinnostavat hedelmät.
Tarkenna: Mikä hedelmä? Sitrushedelmä.
Tarkenna: Mikä sitrushedelmä? Appelsiini.
(Ja tässä kohtaa sinun kannattaa oikeasti käydä hakemassa puusta ja kaupasta appelsiini. Vaikka kirjoittaisit siitä, se kannattaa hakea fyysisesti paikalle. Miksi? Kokeile työskennellä konkreettisen appelsiinin kanssa ja ilman sitä. Huomaatko eroa?)
Nyt kuvitellaan että pöydällä (tai valintasi mukaan maassa tai sylissä tai katosta roikkumassa) on appelsiini ja alat työskennellä valintasi kanssa.
Valitse työtapa - miten työskentelet?
Ehkä piirrät. Ehkä maalaat. Ehkä äänität appelsiinin kuorimisesta ja syömisestä kuuluvaa ääntä. Ehkä kirjoitat kuvailun appelsiinista. Ehkä kerrot liikkeellä appelsiinin matkan siemenestä puuksi ja hedelmäksi. Ehkä sinulla on kymmenen kiloa appelsiineja, jotka kuorit ja joiden kuorista teet lampunvarjostimen.
Nyt. Älä luovuta, vaikka ensimmäisten “luonnosten” ja “prototyyppien” jälkeen kaikki tekemäsi tuntuu kököltä, pieneltä, nololta, huonolta, tutulta, varastetulta, häpeälliseltä, epäonnistumiselta.
Tämä tunne on luovan prosessin vaihe.
Seuraavaksi valitse ja rajaa uudelleen.
Zoomaa ja fokusoi johonkin kohtaan jo tehdyssä. Ja jatka siitä.
Ehkä huomasit, ettei appelsiininkuorista saa tehtyä lampunvarjostinta. Sen sijaan haet oranssia kangasta, josta alat muokata samanlaista muotoa, jonka sait aikaan oikeista appelsiininkuorista. KOSKA olet työstänyt oikeaa hedelmää, pystyt siirtämään appelsiinimaisuuden toiseen materiaaliin. Ehkä lampunvarjostin alkaa näyttää hatulta tai veistokselta. Ehkä kuvaat sitä.
Älä kiellä itseltäsi eri työtapojen käyttöä. Koreografin ei tarvitse pelkästään liikkua luodessaan. Äänisuunnittelija ei pelkästään äänitä.
Ehkä olit joskus ajatellut: olen kirjailija, joten en voi piirtää appelsiinia. Mutta jos otat värikynät esiin ja koetat piirtää hedelmän (vaikket osaisi), havainnoit tarkemmin ja nämä tarkemmat havainnot siirtyvät suurella todennäköisyydellä tekstiin. Äänien kuunteleminen siirtyy tekstiin. Liikkuminen siirtyy tekstiin.
Kasvata kerroksia, kasvata juuristoa, luo variaatioita. Mene eteenpäin mutta älä hylkää appelsiinia.
Ei haittaa, vaikka välillä “eksyt aiheesta”, rönsyilet tai hämmennyt.
Ajattele sienirihmastoa: se leviää moninaisesti laajoille alueille mutta se pysyy koko ajan sienirihmastona ja on uskollinen muodolleen ja toimintatavalleen.
Kysy uudelleen ja uudelleen:
Mille rajaukselle sinä pysyt uskollisena? Mihin sitoudut ja palaat aina uudelleen?
Laajakuva
Biologiassa generalisti tarkoittaa (tieteen termipankin mukaan) “lajia joka kykenee elämään useissa eri ympäristöissä erityyppisissä olosuhteissa hyödyntäen useita erityyppisiä resursseja.” Biologiassa generalisti -lajin ekologisen lokeron sanotaan olevan laaja. Generalistin lähikäsite on amfitooppinen - eli laji tai populaatio joka kykenee elämään useilla erilaisilla alueilla, mikä voi liittyä laajaan erilaisten ympäristötekijöiden sietokykyyn.
Tämä on valtava voimavara.
Ihminen on generalistinen laji. Evolutiivisen luovuutensa ansiosta ihminen on pystynyt kehittämään ja keksimään asioita, jotka mahdollistavat elämisen ääriolosuhteissa (vaikkapa avaruudessa tai Huippuvuorilla) ja joka puolella maapalloa.
Toinen ihmislajia määrittävä ominaisuus on yhteisöllisyys, laumassa toimiminen. Ihminen on lähtökohtaisesti suhteissa syntyvä, kehittyvä ja toimiva. Täysin eristetty yksilö yleensä sairastuu.
Meidän jokaisen supervoimaa on luovuus ja liittyminen toisiin.
Jos olet luova generalisti, joka välillä (kuten minä) hajottaa huomiotaan ja aikaansa moneen eri asiaan, kysy itseältäsi (säännöllisesti):
mihin toimintaan minun on tärkeintä sitoutua nyt? (ja mitä karsin pois)
mikä on keskeisin tai tärkein teema työssäni?
mikä on keskeisin tai tärkein työtapani?
ketä ja mitä minun on tärkeä tukea? (ja ketä/mitä ei)
keneltä voin saada valintoihini tukea? (ja keneltä en)
minkä rajauksen teen tulevina viikkoina luovassa työssäni?
mikä on huomisen tarkka fokus?
kuka auttaa minua pysymään rajauksissani?
kenen kanssa voin puhua fokusoinnista?
Olisi upeaa kuulla millaisia ajatuksia nämä rajaamisen ja fokusoinnin ajatukset sinussa herättävät?
Miltä rajaaminen ja fokusointi tuntuu?
*
Tämä blogi on minulle paikka pohtia ja ylläpitää luovuutta. Julkaisen noin neljän viikon välein.
*
Haluatko blogikirjoitukseni suoraan sähköpostiisi? Blogitekstin mukana kerron kuulumisistani, infoan kirjailijavierailuista ja kutsun mahdollisiin lukijatapaamisiin. Pääset postituslistalle lähettämällä viestin "uutiskirje": minna.r.haapasalo@gmail.com.
*
Voit lähettää minulle kommentteja kirjoituksistani tai ehdotuksia blogitekstien aiheiksi joko kommentoimalla alle tai lähettämällä viestin: minna.r.haapasalo@gmail.com.
Löydät minut facebookista ja instagramista @minnahaapasalo
*
Blogin kuva Maria Grönroos @studioliikkuva
*
Comments