top of page
  • minnarhaapasalo

Luovuuden varjot


Millaisia ominaisuuksia toisissa ihmisissä ihailet?

Onko sinulla esikuvia, joita fanitat ja seuraat?

Entä ketä halveksit?

Millaisia ominaisuuksia vihaat tai mistä piirteistä muissa ärsyynnyt?


Millaisia toimintatapoja sinulla itselläsi on, joiden kanssa joudut vuodesta toiseen kamppailemaan?

Huomaatko haluamattasi toimivasi tavoilla, jotka vaikeuttavat jollain tavalla hyvinvointia ja tasapainoasi? 

Käytätkö riittävästi aikaasi omiin luoviin projekteihin, jotka tuottavat sinulle iloa ja merkityksellisyyden tunnetta?


Vastaukset näihin kysymyksiin johdattavat jungilaisten temien varjo ja projektio äärelle. Oma luovuuden kehittämisessä  - oman luovan potentiaalin käyttöönottamisessa  - näistä käsitteistä voi olla apua. 


Kokemus eheydestä ja vapaudesta ilmaista itseä voi syntyä lisäämällä tietoisuutta omista tavoista projisoida eli siirtää ominaisuuksia muihin tai kätkeä niitä itseltä. Usein tällaiseen itsetuntemusta lisäävään työskentelyyn on myös hyvä hakea ammattilaisen apua vaikka työnohjaajalta, psykologilta tai terapeutilta. Kevyellä tasolla itsereflektiota voi tehdä vaikka kirjoittamalla päiväkirjaa.

 

Varjo on Carl Gustav Jungin (1875 - 1961) termi niille persoonan puolille, joita emme halua omistaa ja integroida identiteettiimme. 


Projektio taas on ihmisen taipumus tunnistaa itsensä ulkopuolella asioita ja ilmiöitä, jotka koskevat häntä itseään. Tyypillisiä projisoinnin muotoja ovat Deepak Chopran (2010) mukaan:

Ylemmyydentunto

Uhrius

Koppavuus

Puolustautuminen

Syyttäminen

Toisten idealisointi

Ennakkoluuloisuus

Mustasukkaisuus 

Vainoharhaisuus


Projisoimme varjo-ominaisuuksia usein muihin ihmisiin. Näemme itsellemme tai lähiyhteisöllemme epämiellyttäviä käytösmalleja, ilmaisuja ja ajatuksia “Noissa Toisissa”,  jotka mielestämme toimivat väärin tai vastenmielisesti. Varjo on moraalinen ongelma, joka Jungin mukaan tulisi kohdata ja tiedostaa. Tiedostamisen kautta varjo-ominaisuudet eivät persoonastamme katoa, mutta voivat muuttua rakentavammin toimiviksi persoonallisuuden piirteiksi. Tiedostettu kateus voi antaa minulle hyvää muistusta niistä asioista, joita itse haluan itsessäni kehittää. Tiedostettu viha voi saada minut pitämään omia puoliani ja asettamaan rajoja kohtuuttomia vaatimuksia vastaan. Tiedostettuna ja omaan persoonaan integroituna monet negatiiviseksi mielletyt persoonallisuuden piirteet toimivat “hallitummin” ja auttavat meitä myös tuntemaan empatiaa erilaisia ihmisiä kohtaan. Epämiellyttävinä kielletyt varjopiirteet eivät enää aiheuta samanlaisia konflikteja itsemme sisällä eivätkä projisoituna tuota ristiriitoja itsemme ja muiden ihmisten välillä. Varjopuolien tiedostaminen voi tuoda elämään hyvää dynaamisuutta ja laajentaa valintojen mahdollisuuksia. 


Varjopuolen kehitys voi kuitenkin olla myös negatiivinen. Jos persoonan “valoisa” ja “pimeä” puoli menevät liian kauas toisistaan ja niiden välinen yhteys katkeaa, voidaan puhua “Dr Jekyll - Mr Hyde” -asetelmasta, jossa persoona hajoaa. Varjopiirteisiin voi myös liittyä vallanhalua, itsekkyyttä ja manipulatiivisuutta, jotka voivat myös vahvistua entisestään, jos näistä vaaroista ei ole tietoinen.


Varjo voi käsittää myös paljon hyviä ominaisuuksia, ihailun ja kateuden kautta projisoituvia laatuja. Varjossa on paljon energiaa ja piirteitä jotka voivat tuoda iloa, vaikka tavat tai normit kieltäisivät ne.  

Varjoon on jäänyt ehkä koko yhteisölle tarpeellisia potentiaaleja ja taitoja, koska “meillä ei toimita niin”. Yhteisöissä voi olla sanattomalla sopimuksella kiellettyjä olemisen ja tekemisen tapoja, peloista, epäluottamuksesta tai ennakkoluuloista johtuvia normeja. Perheessä tai työyhteisössä voi muodostua käytäntöjä, joissa esimerkiksi luovuuden käyttö, vapaa itseilmaisu, ideointi tai vaikka omaehtoinen ongelmanratkaisu on kiellettyä tai vaikeaa. 


Chopran (2010) mukaan varjo vahvistuu, kun sorrumme seuraaviin tekoihin:

  • Salaisuuksien pitäminen itseltäsi ja toisilta. Salailu antaa aina varjolle rakennusmateriaalia. Jos joudun vaikka perheessä tai lähiyhteisössä salaamaan omia luovia kiinnostuksen kohteitani, se vie valtavasti energiaa. 

  • Syyllisyyden ja häpeän ruokkiminen. Kaikki erehtyvät ja tekevät virheitä. Syyllistyminen ja syyllistäminen sekä häpeän lisääminen vahvistaa varjoa. Missä määrin sallit itsellesi ja läheisillesi epäonnistumisia? Annatko kokeilemisen mahdollisuuksia?

  • Itsesi ja toisten tuomitseminen. Tuomitseminen ja vaativuus nousee usein häpeästä ja syyllisyydestä, joko omasta tai toisten kokemasta. Häpeä on usein tuttua ihmisille, jotka joutuvat julkisen palautteen kohteeksi. Joskus kateus voi ilmetä toisten “häpäisemisenä”. 

  • Syyllisen tarvitseminen. Jos jokin menee pieleen, onko tärkeämpää löytää syyllinen vai korjata tilanne? Kenen virheestä tulee oppia - yksilön vai yhteisön?

  • Omien heikkouksien suvaitseminen samalla kun arvostelet muita. Jos huomaat syyttäväsi aina “niitä muita” olet projisoinut oman pelkosi tai muut varjon piirteet itsesi ulkopuolelle.

  • Eron tekeminen itsesi ja toisten välille. Varjo saa voimaa vastakkainasettelusta, polarisaatiosta, hierarkian ja eriarvoisuuden lisäämisestä. Mitä enemmän asetamme ihmisryhmiä ja asioita paremmuusjärjestykseen, sitä enemmän luomme eriarvoisuutta.

  • Taistelu pahuuden pitämiseksi loitolla. Näetkö joka puolella merkkejä maailman pahuudesta? Entä hyvyydestä? 



Ominaislaatujen torjunta ja projisointi sitoo valtavasti energiaa, jonka voisi käyttää myös rakentavasti, vaikkapa arkiseen ongelmanratkaisuun tai erilaisten toimintatapojen testaamiseen. Tuo energia on poissa luovuudestamme, jolla voisimme tehdä paljon hyvää itsellemme ja läheisillemme. 

 

Varjopiirteitä voi tutkia huomioimalla omia äärimmäisiä tunnereaktioita, mielipiteitä ja asenteita. Jos jostain tilanteesta tai asiasta nousee hyvin voimakas tunne tai asenne, kyseessä saattaa olla tunnistamattomaan varjoon osuminen.

Omalle voimakkaalle tunnereaktiolle voi jälkikäteen antaa vaikka äänen kirjoittamalla reflektiota.


Voit ajatella että tuo tunne tai asia on olento, ja kysyä siltä paperilla: Mitä haluat kertoa minulle? Mikä on sinulle tärkeää? Mitä tarvitset?


Varjopiirteitä kannattaa lähestyä havainnoiden ja ihmetellen, hieman kuin lähestyisi uhmaikäistä lasta tai pelkäävää eläintä. Hyväksyvä ja lempeä asenne on yleensä toimivin tapa katsella omia ja yhteisössä tiedostettavia vajavaisuuksia: “Ahaa, tällaisia ajatuksia ja tunteita minussa tai yhteisössä herää. Tuntuvatko ne jotenkin, kielletyiltä tai vaarallisia? Mitä ne minulle viestittävät? Millaisista tarpeista ne kertovat?”


Meillä kaikilla on PAL-JON sisäisiä rajoitteita jotka ovat syntyneet johonkin tarpeeseen ja olleet hyödyksi jossain vaiheessa elämää. Voi olla vaikka, että olen tarvinnut kykyä rationalisoida asioita, jotta suuret tunteet eivät olisi aiheuttaneet hukkumisen tunnetta. Tai olen onnistunut saamaan paljon tarvitsemiani asioita läpi vaatimalla itseltäni ja muilta paljon. 


Me kaikki synnymme johonkin aikaan ja paikkaan, jossa on luovuutta edistäviä ja rajoittavia tekijöitä. Minä satuin syntymään kolmanneksi lapseksi, mikä tarkoitti aika paljon vapautta lapsuudessani. Rajoitteita tuli ehkä enemmän kulttuurisesta normistosta, jossa joitain asioita pidettiin “sopivina” ja toisia vähemmän sopivina. Normien rajoja sain kuitenkin testailla varsin vapaasti.  Vaikka olen onnekseni saanut luovuudelle tukea ja päätynyt myös luovaan työhön kouluttajana ja kirjailijana, joudun itsekin kamppailemaan omien sisäisten rajoitteideni kanssa säännöllisesti.


Tässä minun nopea neljän kohdan listani omiin sisäisiin luovuuden estäjiin:

  • “häsläävä napostelija” - haluan tehdä kaikkea yhtä aikaa, haluan vähän tuota ja sitten tätä

  • “tiukka vaatija” - vielä pitää jaksaa, lepään sitten haudassa, rentoutuminen on luksusta, ei normi

  • “kateellinen vertailija” - tämä ei ole tarpeeksi, tuolla on joku joka on tehnyt hienommin ja paremmin

  • “ häpeävä hiirulainen” - en minä mittään, peitto päälle ja verhot ikkunaan, ei kannata näkyä maailmalle



Taiteen opiskelun ja tekemisen kautta olen oppinut, että meissä kaikissa on kaikenlaista potentiaalia: vitivalkoisesta kaikkien värisävyjen kautta pikimustaan. Taidepedagogin työssä huomaan, että me voimme - ainakin jossain määrin -  vaikuttaa siihen, mitä persoonan puolia elämässämme käytämme, millaisia taitoja harjoittelemme, mihin aikaamme priorisoimme.  Jos minulla on käytössä vain kaksi sävyä, punainen ja sininen, kuvittelen helposti että ne, jotka värittävät vihreällä, ovat “toisia”. “Niitä”. Vaikka oikeasti minulla voisi olla käytössä koko väripaletti.


Varjon käsitettä voi siis soveltaa 

  • yksilöön - mitä meissä itsekussakin on piilossa, mistä emme halua tai pysty tulemaan tietoiseksi itsessämme.

  • yhteisöön - mikä on perheen tai lähiyhteisön varjo, asiat tai ominaisuudet joiden olemassaolo kielletään, “Meillä ei koskaan xxxx, nuo toiset xxx ja me sentään zzzz.” 

  • varjo-ominaisuuksia voi myös ajatella koko kansakuntaa koskevina kulttuurisina ilmiöinä. 


Kirjavinkki: Kansakunnan varjosta, polarisaatiosta ja projektioista kirjoittaa kiinnostavasti Naomi Klein uusimmassa kirjassaan Kaksoisolento (Doppelganger: A Trip Into the Mirros World). 


*


Toivon että kesä tuo sinulle aikaa toteuttaa itseäsi ja ehkä myös mietiskellä riippukeinussa, laiturilla tai puistojen rauhassa: 

Mikä kaikki estää ja rajoittaa sinua sinussa itsessäsi, omissa asenteissasi, uskomuksissasi ja normistossa, jonka olet oppinut?

Voisitko kokeilla ottaa jotain kätkettyä potentiaalia käyttöön?



Pieni jälkipohdinta:


Carl Gustav Jung oli Sigmund Freudin ohella psykologian ja psykiatrian uranuurtaja, joka tutki ihmisen tiedostamatonta. Freud ja Jung tavallaan “keksivät” ja käsitteellistivät ihmisen persoonan tiedostamattoman puolen, johon mm. unet ja mielikuvitus liittyy. 


Jung ja Freud tekivät myös joitain vuosia yhteistyötä ennen välirikkoaan, joka johtui erilaisista näkemyksistä ihmisen psyykkisestä energiasta ja tiedostamattomasta. Freud piti psyykkistä energiaa seksuaalisena ja tiedostamatonta ainoastaan yksilöllisenä asiana. Jung taas näki psyykkisen energian olevan muutakin kuin seksuaalisuutta ja tiedostamattoman myös kollektiivisena, kulttuuriin liittyvänä laajan yhteisön alitajuntana, josta mm. yhteiset symbolit ja mytologiat nousevat. Jung näki tiedostamattomassa paljon ihmiselle hyödyllistä, ihmisenä kasvamiseen liittyvää voimaa. Nykykielessä monet 1900-luvun alussa psykiatrian alalla kehitetyt termit ja ajatukset ovat arkikäytössä, kuten jako tietoiseen ja tiedostamattomaan osaan persoonassa, introversio ja ekstroversio, kollektiivinen tiedostamaton, arkkityyppi. Molempien miesten luomia käsitteitä, työtä sekä henkilöhistoriaa on myöhemmin myös kritisoitu huolella ja varmasti myös syystä. Vaikka tieteellisesti ihmisen tiedostamattomasta osasta ei vallitse yhtä näkemystä, tiedostamaton sanana ja käsitteenä on hyvinkin arkisessa käytössä. Oma tuntumani on, että tällä hetkellä ei ole kovin muodikasta puhua tiedostamattomasta, vaikka esim. intuitiota tutkitaan ja siitä puhutaan. Sen sijaan varsin laajasti käydään keskustelua ihmisen autonomisen hermoston toiminnasta, eli tahdosta riippumattoman hermoston toiminnasta. Populaareissa hyvinvointiin keskittyvissä podcasteissa käsitellään mm. paljon siitä, miten esim. stressi tai traumat vaikuttavat hermostoon ja aiheuttavat erilaisia psykofyysisiä tiloja. Olisikin mielenkiintoista kuulla miten hermoston toimintaan pohjaava polyvagaaliteoria menee yksiin jungilaisen kollektiivisen alitajunnan toiminnan kanssa. Onko kenelläkään asiaan perehtyneellä ajatuksia?


*

Tämä blogi jää hetkeksi kesätauolle - palaan jälleen elokuussa uusien aiheiden kanssa!



*

Aiheesta lisää:


Kaj Noschis (2012) Carl Gustav Jung. Elämä ja psykologia. Kaptus Kustannus. alkup. Carl Gustav Jung. Vie et psychologie. 2004


Deepak Chopra, Debbie Ford & Marianne Williamson (2010) : Varjominä. Löydä kätketty voimasi. Basam Books. alkup. The Shadow Effect. Illuminating the Hidden Power of Your True Self.


Anna Perhon podcastjakso Varjojen mustat koirat sarjasta Elämänkoulu:


Guardian -lehden juttu TikToKissa vuonna 2023 viraaliksi nousseesta Shadow Work Journal -tehtäväkirjasta:




*


Haluatko blogikirjoitukseni suoraan sähköpostiisi? Blogitekstin mukana lähetän konkreettisia vinkkejä, kuinka luovuutta voi lisätä arjessa, kerron kirjailijavierailuistani sekä lähetän kutsuja lukijatapaamisiin. Pääset postituslistalle lähettämällä viestin "uutiskirje": minna.r.haapasalo@gmail.com.


*


Voit lähettää minulle kommentteja kirjoituksistani tai ehdotuksia blogitekstien aiheiksi joko kommentoimalla alle tai lähettämällä viestin: minna.r.haapasalo@gmail.com.

Löydät minut facebookista ja instagramista @minnahaapasalo


*


Blogin kuva Maria Grönroos @studioliikkuva




*





45 views0 comments

Recent Posts

See All

Comments


bottom of page