Vuosi vaihtui.
Ehkä teit lupauksia, ehkä et.
Ehkä ajattelit aloittaa vuoden jollain tavalla uuden äärellä, ehkä et.
Vuodenvaihde herättää minussa lähes väistämättä jonkinlaisia inventaarioajatuksia.
Mieli vaeltaa summaamassa mitä menneenä vuotena oikein tapahtui. Millä tavalla asiat itsessäni tai ympärilläni ovat muuttuneet vuoden aikana. Mikä vuodesta jäi mieleen hehkuna, missä kohtaa panta kiristi päätä ja millä tavalla suistuin ojaan.
Usein olen vuodenvaihteessa listannut asioita, joihin haluan tulevana vuotena keskittyä enemmän. Olen pyrkinyt jotakin kohti: haluan enemmän sitä tätä ja tuota.
Tulokset eivät aina ole olleet toivottuja.
Ongelmani on ollut, että olen unohtanut samaan aikaan luopua jostain.
Tällä kertaa en listannut mitään.
Ajattelin katsella ensin hieman ympärilleni. Kaappien siivous alkoi kiinnostelemaan. Mietin peruuttamista, tyhjentämistä ja silleen jättämistä. Mielessäni astuin muutaman askeleen taaksepäin ja havainnoin hieman, mitä kaikkea JO ON.
Ja sitä on paljon.
Wikipedian mukaan inventaario on luettelo tavaroista ja materiaaleista, jotta selviäisi, mitä tavaroita on omistuksessa ja mitä on mahdollisesti kadonnut.
Muistin, että näistä inventaarion, kierrättämisen ja huoltamisen teemoista tein Kierrätyshäät -kirjaani rakenteen.
Palasin näihin ajatuksiin ja huomasin, että voin käyttää elämän inventaarion prosessia myös luovuuden huoltamiseen.
Tällaisia ajatuksia kirjan osien otsikoista heräsi:
Huomaa mitä omistat.
Huomaaminen on havainnoinnin tulos. Luovuuden kannalta on olennaista opetella havainnoimaan. Tämä tarkoittaa aistien käyttämistä: mitä näen, kuulen, tunnen, haistan, maistan.
Tällöin on valitettavasti raahauduttava paikalle, menneestä ja tulevasta takaisin tähän hetkeen. Ja - tämä on pelottava vaihe - oltava rehellinen sen suhteen, mitä havaitsee: Millä oikeastaan täytän elämäni?
Havainnointi on hyvin konkreettista: mitä minulla on kodissani, kalenterissani ja mielessäni. Millä ympäröin itseni. Millä täytän aikani. Mitä pyöritän mieleni näyttämöllä.
(Hyvä puoli on, ettei havaintojaan tarvitse kertoa kenellekään. Hengittele rauhassa vaan, kun huomaat mitä sinne nurkkaan on hillottu ja mihin kaikkeen olet lupautunut.)
Luovan projektin aiheet voivat löytyä katsomalla omaan kaappiin (konkreettisesti ja kuvainnollisesti). Mitkä kaapissa olevat tavarat, materiaalit tai muodot puhuttelevat luovuuttani. Jos minun pitäisi valita luovuuteni kannalta tärkeimmät esineet omalta hyllyltä, mitä valitsisin.
Entä mitä olen tunkenut mieleni kaappiin, vähän niin kuin pois silmistä tai pahan päivän varalle. Entä jos ottaisin hellästi jotain sieltä päivän valoon, availisin mytätyn jutun suoraksi ja katsoisin. Ai, sehän onkin -
Luovuuden tärkeimmät lähteet ja aiheet nousevat yleensä siitä, mikä omassa elämänhistoriassa tai elämänpiirissä koskettaa, riipii tai polttelee. Mikä “erottuu”, nousee pintaan tai tuntuu tärkeältä. Tämä ei tarkoita sitä, että luovan prosessin lopputulos olisi millään tavalla tunnustuksellinen, omaelämänkerrallinen tai dokumentaarinen. Lähtökohta voi olla vaikka kuinka läheinen ja lopputulos yleensä silti puhdasta fantasiaa. Lopputulos irtoaa aina tekijästä irralliseksi monen tekijän ja työstökertojen summaksi.
Erota tarpeellinen tarpeettomasta, olennainen epäolennaisesta, arvokas arvottomasta, säilytettävä kierrätettävästä.
Tämä on jatkuva prosessi.
Tarpeellinen muuttuu jossain vaiheessa ehkä tarpeettomaksi ja ennen arvottomana pidetty saattaakin olla arvokas.
Olemassa olevan materiaalin erotteleminen ja arvioiminen on olennainen osa luovaa prosessia. Erottelukykyä voi harjoitella siivoamalla vaatekomeroaan. Mikä komerossa on olennaista, tarpeellista, arvokasta ja säilytettävää pukeutumisen kannalta? Entä luovuuden kannalta?
Poistin juuri vaatekaapistani kolme mustaa mekkoa, joihin en ole mahtunut aikoihin. En ole aikaisemmin pystynyt luopumaan niistä, koska ne ovat olleet ostettaessa kalliita. Olen säästänyt niitä “laadukkaiksi hautajaismekoiksi”. Joku osa minusta kai kuvitteli, että kun seuraavan kerran tarvitsen hautajaisiin päällepantavaa muutun yht’ äkkiä saman kokoiseksi, kuin olin ennen lapsen saamista pitkän ruokahalun vieneen stressijakson jälkeen. Aika epärationaalinen ajatus.
Erottelukyvyn harjoittelu vaatteilla voi hyvinkin siirtyä arvokkaaksi taidoksi luovassa projektissa. Kaikki kirjoitettu materiaali ei ole olennaista muodostumassa olevaan kirjaan tai esitykseen.
Kieltäydy ilmaisnäytteistä, sulje korvasi myyntipuheilta.
Meille tarjoillaan, myydään ja tyrkytetään koko ajan jotakin. Meihin pyritään vaikuttamaan ja me vaikutumme väistämättä. Maailma pursuaa somepäivityksiä, uutisia, blogeja, kursseja, välineitä. On suoria ja epäsuoria käskyjä, kehoituksia, suosituksia, ohjeita, sääntöjä ja suuntaviivoja.
Harjoittaaksesi luovuuttasi et tarvitse niistä yhtäkään.
Kirjoittaaksesi tarvitset kirjoitusvälineet.
Maalataksesi maalausvälineet.
Tanssimiseen riittää yksi kehon liikkuva osa.
Nyt voisi olla hyvä hetki vaikkapa pieneen laulunluritukseen tai kummallisen äänen päästämiseen.
Tai mitä nyt ikinä tapahtuukaan, kun annat ilmaisulle hieman tilaa.
Sen sijaan, että reagoimme heti, kun joku taho jossain ehdottaa, kutsuu, vaatii, neuvoo, opastaa tai tarjoaa, voisimme istua alas ja hengittää hetken.
(Nyt siis lähdetään siitä, että kyse ei ole “apua” -huudosta tai palohälyttimen äänestä.)
Onko tämä ehdotus, tarjous tai idea minulle juuri nyt olennainen?
Ehkä on, ehkä ei.
Voin ratkaista asian myös huomenna.
Luovu vanhoista tavoista ja tavaroista.
Elämä on rajallinen. Vuoteen, kuukauteen ja viikkoon mahtuu rajallinen määrä luovan projektin edistämistä.
(Ja nyt tässä ei mennä siihen, että mitä se kvanttifysiikka nyt sanoikaan ja aika on suhteellista ja venyvää ja lyhyessä ajassa voi saada yllättävän paljon aikaan ja muuta millä huijaamme itsemme siirtämään asioita eteenpäin.)
Jostain tavoista on todennäköisesti luovuttava, jotta uusia tapoja voi opetella.
Tämä on tietenkin vaikeaa.
Arkemme rakentuu automatisoituneista tavoista: herääminen, suihku, aamupala, siirtyminen johonkin, jonkin asian tekeminen, siirtyminen kauppaan, kotiin. Jotkin automatisoituneet tavat muuttuvat helpommin, toiset eivät vaikka yrittäisi.
(EI KIITOS, EN halua herätä joka aamu samaan aikaan vaikka minulle on sitä suositeltu, kun en niin EN.)
Luova rutiini on automatisoitunut tapa. Jos haluaa pitkäjänteisesti luoda - vaikkapa kirjoittaa tai maalata tai ommella - tämä tekeminen toistuu säännöllisesti ajassa ja paikassa.
Tapoja ja rutiineja on suhteellisen helppo muuttaa hetkellisesti.
Pitkäjänteinen, kestävä tapa on usein monen lipsumisen, epäonnistumisen, tauon ja katkoksen jälkeisen uudelleenaloittamisen tulos.
Rutiineista on myös hyvä pitää taukoja. Ottaa vähän lomaa. Käydä jossain.
Paniikinomainen ja pakonomainen toisto ei välttämättä tuota toivottua tulosta minkään suhteen.
Mitkä arjen tavat tukevat luovuuttasi?
Minkä asian pitäisi päivässä tai viikossa muuttua, jotta pystyisit käyttämään aikaa omaan luovaan projektiisi?
Mistä toiminnasta sinun täytyisi luopua, että pystyisit sekä nukkumaan, saamaan elantoa, hoitamaan arjen ylläpidon että vaikkapa kirjoittamaan?
Huolla, korjaa ja kunnosta. Hanki harkiten uutta.
Tällä hetkellä (ainakin omassa kuplassani) on pinnalla näkyvä parsiminen, vanhan kunnostaminen ja korjaaminen.
Ehdin juuri nähdä Designmuseon näyttelyn “FIX -korjaa ja kunnosta”. Näyttelytekstissä kerrottiin: “Tutkija Shannon Matter on kirjoittanut, miten korjaajilla on oma tapansa nähdä maailma. Korjaamiseen liittyvä osaaminen siirtyy paitsi ammattilaiselta myös sukupolvelta toiselle. Erilaisissa yhteisöissä ja harrastajaryhmissä jaetaan korjaamiseen liittyviä tietoja ja taitoja. Kunnossapitäminen ei ole vain esineiden käyttöiän pidentämistä vaan myös aktiivista osallistumisen yhteisen maailman jatkuvaan ylläpitoon.”
Se, miten kohtelemme materiaa ja tavaroita ympärillämme kertoo väistämättä suhteesta itseemme ja maailmaan. Materian kautta voin määritellä itseni omistajaksi, kuluttajaksi tai elämäntapaan liittyvän statuksen haltijaksi. Kodilla ja sen esineillä voin luoda turvallisuutta, viihtyvyyttä, vahvistaa yksityisyyttä, jopa rakentaa muureja (konkreettisia ja symbolisia).
Mielestäni - ainakin itselleni - sisäinen luovuus tarvitsee paljon konkreettista tekemistä ja käsinkosketeltavaa todellisuutta. (Esimerkiksi kynällä ja paperilla suunnittelu, hahmottelu ja ideointi tuottaa aivan erilaista toimintaa kuin sähköisten lomakkeiden tai exelin täyttö.)
Jokin esine voi olla hirveän tärkeä luovuudelleni, vaikka se toisen silmissä on turhake. (Joo joo. Ehkä tämä on tekosyy säilyttää hirveästi turhaa tavaraa. Materiaa, jota en käytä mihinkään.)
Minulla on kaapissa muun muassa mummon vanha käsityökassi. En käytä sitä. Se on vähän rikki. Ei rahallisesti minkään arvoinen. Se on kuitenkin laukku, jossa mummo on kuljettanut käsityönsä kansalaisopiston piiriin ja takaisin. Kun kosken tai katson sitä, MUISTAN. Olen yhteydessä mummolan tuvan lattiaan, leivinuunin lämpöön ja Luru-kissaan. Näen miten ukki keinuu mustassa kiikkutuolissa ja kuuntelee radiota. Saan yhteyden johonkin. Elämäntapaan, jossa ei ole kiinalaisia verkkokauppoja, ei edes internetiä.
(Enkä nyt väitä etteikö internet olisi tuonut myös jotain arvokasta, kuten mahdollisuuden julkaista omia juttuja.)
Mummon käsityökassin kautta kytkeydyn siihen, millä on minulle merkitystä, jolloin erotan hieman paremmin sen millä ei ole niin paljon merkitystä.
Merkitystä on silloin vaikkapa oven avaamisella, kun siihen koputetaan. Marjojen poimimisella, kun ne ovat kypsiä. Päivälevoilla. Kysymyksen muotoilulla ja vastausten yhteisellä ihmettelyllä. Mieleen virtaavien kuvien kirjoittamisella sanojen muotoon.
Merkitystä ei tällöin ole eteisen optimaalisella ojennuksessa eikä kenkien säilyttämisellä kenkäkaapissa.
Ehdotus vuoden alkuun:
Istu hetkeksi alas ja katsele ympärillesi: mitä kaikkea sinulla on.
Mikä ympärilläsi kytkee sinut merkityksiin ja luovuuteen?
Miltä tuntuisi luopua jostain?
*
Olisi kiva kuulla millaisia ajatuksia tämä kirjoitus sinussa herättää.
*
Tämä blogi on minulle paikka pohtia ja ylläpitää luovuutta. Julkaisen noin neljän viikon välein.
*
Haluatko blogikirjoitukseni suoraan sähköpostiisi? Blogitekstin mukana kerron kuulumisistani, infoan kirjailijavierailuista ja kutsun mahdollisiin lukijatapaamisiin. Pääset postituslistalle lähettämällä viestin "uutiskirje": minna.r.haapasalo@gmail.com.
*
Voit lähettää minulle kommentteja kirjoituksistani tai ehdotuksia blogitekstien aiheiksi joko kommentoimalla alle tai lähettämällä viestin: minna.r.haapasalo@gmail.com.
Löydät minut facebookista ja instagramista @minnahaapasalo
*
Blogin kuva Maria Grönroos @studioliikkuva
Comments