Luovuus on kykyä keksiä jotain, mitä ei ole ennen ollut. Ennen ihminen ei esimerkiksi osannut lentää.
Tutkiskelin ilmailun historiaa ja wikipedia jakoi minulle tietoa:
Leija keksittiin Kiinassa todennäköisesti 400 eaa. Leijalla liitävästä ihmisestä on tarinoita paitsi Kiinasta myös Japanista 600-luvulta alkaen. Ihminen on siis todennäköisesti lentänyt jo ajanlaskun ensi vuosisatoina.
Renessanssin ajan taiteilija, tieteilijä, keksijä Leonardo da Vinci (1452 – 1519) tutki lentämistä. Hän piirsi mm. helikopterin, eli ns. ”ilmaruuvin” ja suunnitteli kantavien siipien rakennetta. Vedyn löytäminen johti ilmapallon keksimiseen ja vanhin olemassa oleva lentävä laite on ranskalainen tiedustelupallo vuodelta 1796.
Ensmmäisen toimivan, ihmisen kantavan lentokoneen rakensivat Wrightin veljekset Wilbur ja Orwille. Heillä ei ollut lentokoneprojektiin suuria resursseja, toisin kuin samaan aikaan lentokonetta työstävällä Samuel Langleylla. Langley teki testejä katapultilla lähetetyillä lennokeilla 1896 ja sai 50 000 dollarin rahoituksen Yhdysvaltain hallitukselta tiedustelukoneen rakentamiseen. Sisäisen motivaation ajamat Wrightin veljekset saivat kuitenkin Orwillen ohjastaman koneen ilmaan 12 sekunniksi vuonna 1903 ensimmäistä kertaa maailmassa.
Lentokoneita kehitettiin seuraavan kymmenen vuoden aikana niin, että niiden avulla sodittiin jo ensimmäisessä maailmansodassa. (Tästä voi päätellä jotain ihmisen ilmiömäisestä kyvystä käyttää hankkimaansa tietotaitoa tuhon välineenä.)
Adam Grant kertoo Think Again (2021) kirjassaan, miksi Wrightin veljekset hänen mielestään onnistuivat lentämään ensimmäisinä.
Veljekset olivat temperamentiltaan erilaisia ja he olivat oppineet lapsesta saakka ajattelemaan yhdessä. He uskalsivat olla erimielisiä tehtävään liittyvässä ongelmanratkaisussa ja sanoittivat aina useita näkökulmia käsillä oleviin ongelmiin. He uskalsivat tuottaa ja ratkoa projektissaan tehtäväkonflikteja (task conflict) ihmissuhteeseen liittyvien konfliktien (relationship conflict) sijaan. Heistä oli hauskaa kinata projektin ratkaisuista.
Keksijät ovat luovia kyseenalaistajia. Produktiivinen erimielisyys on Grantin mukaan tärkeä ominaisuus. Tuottavaa erimielisyyttä harjoitellaan yhteisöissä, joissa on turvallista tuoda julki poikkeavia mielipiteitä. Grantin esittämien tutkimusten mukaan huippuproduktiiviset tiimit debatoivat reippaasti tehtävään liittyvistä asioista. Tämä tehtävään liittyvä konfliktoinnin taito on yhdistetty korkeampaan luovuuteen ja parempiin ratkaisuihin työprosesseissa.
Jos valitsemme keskittyä tehtäväongelmien sijasta ihmissuhdeongelmiin, saarnaamme helposti itseriittoisesti omista oikeina pitämistämme näkemyksistä. Grantin mukaan perheissä kannattaakin tuoda erilaisia mielipiteitä esiin ja näyttää lapsille, etteivät erimielisyydet tarkoita rakkaudettomuutta tai turvattomuutta.
Tehtäväongelmilla on kuitenkin tiedostamattomassa työprosessissa (tai perheessä) vaarana levitä myös ihmissuhdeongelmiksi: Jos olen eri mieltä Barryn kanssa tehtävän suorittamisesta, ajattelen helposti, että Barry on idiootti. Tähän probleemaan Grant antaa hyvän neuvon: kannattaa debatoida siitä MITEN asia toimii tai tehdään, eikä siitä MIKSI niin tehdään. Miksi -kysymys johtaa monologeihin siitä miksi oma ajattelu perustuu parempaan ideologiaan kuin toisen ajattelu, sen sijaan että puhuttaisiin käytännön toimintatavan kehittämisestä ihmisten ulkopuolella.
Grant esittää kirjassaan esimerkkejä Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintoviraston NASAn projekteista, joissa luovaa uudelleenajattelua ei harrastettu. Valitettavasti projektit, joissa ei osattu tai uskallettu kysyä kyseenalaistavia kysymyksiä, johtivat astronauttien kuolemaan. Ellen Ochoa huomasi vuoden 2003 Columbia -avaruusaluksen tuhoutumisen ja seitsemän henkilön kuoleman jälkeen, että NASAssa puuttui psykologisen turvallisuuden tunne. Psykologisen turvallisuuden puuttuessa insinöörit eivät uskaltaneet kysyä kysymyksiä ja uudelleenarvioida tehtyjä ratkaisuja.
Adam Grant kuvaa psykologisen turvallisuuden tilan näin: näet virheet mahdollisuutena oppia, olet halukas ottamaan riskejä ja epäonnistumaan, puhut ääneen ajatuksiasi kokouksissa, jaat avoimesti vaikeutesi, luotat työkavereihin ja työn johtoon, nostat pääsi pensaasta (sticking your neck out).
Kun psykologinen turvallisuus taas puuttuu, näet virheet uhkana urallesi, et halua "heiluttaa venettä", pidät ideat itselläsi, tuot esille vain vahvuuksiasi, pelkäät kollegoita ja johtoa ja saat kaulasi katki (having your head chopped off). Tämä kuulostaa aika kamalalta todellisuudelta.
Grant kertoo kirjassaan myös havaitsemisen harhoista: näemme sen mitä odotamme näkevämme (confirmation bias) ja näemme mitä haluamme nähdä (desirability bias). Havainnoin harjoittelu ilman ennakko-odotuksia onkin monen keksijän tai kehittäjän ominaispiirre. Voimme harjoitella havaitsemista vähemmillä ennakko-odotuksilla.
Älykkäät ihmiset lankeavat Grantin myös hieman monimutkaisempaan harhaan, ajatellen että “minulla ei ole havaitsemisharhoja, havaitsen kaiken objektiivisesti”. Mitä nokkelampi olet, sitä vaikeampaa sinun on nähdä omia puutteitasi (hmmm…päteeköhän tämä myös minuun).
Läpi kirjan Grant peräänkuuluttaa tutkijan asennetta (scientist mode). Tutkijan asennetta ohjaa hyvällä itsetunnolla varustettu nöyryys (confident humility), epäily (doubt), uteliaisuus (curiosity) ja löytäminen (discovery).
Yliluottavaista tietäjän asennetta ohjaa taas ylpeys (pride), näkemys tai tuomio (conviction), havainnoinnin harhat (confirmation bias, desirability bias) ja vahvistaminen/validointi (validation).
Grantin mukaan suuret tietäjät sortuvat helposti saarnaamaan, syyttämään tai politikoimaan. Tutkijat uskaltavat ajatella uudelleen. Tutkija hyväksyy jatkuvan epävarmuuden, tunnustaa virheet, oppii muilta ja arvioi uudelleen jo tehtyjä suunnitelmia. Kuten meteorologit korjaavat jatkuvasti sääennustetta, myös tutkiva ihminen on valmis korjaamaan tekemiään päätöksiä ja päätelmiä.
Tutkijana vastustamme aktiivisesti oikeassa olemisen eetosta ja ideoidemme muuttumista ideologioiksi. (Kuten vaikka “luovuus pelastaa maailman” -tyyppiseksi ideologiaksi, mikä harmittaa henkilökohtaisesti todella paljon. Minulla on nimittäin nyt hirveä ongelma: mitä teen nyt tällä ideologisen johtajan asulla, kimaltavalla viitalla johon olen kirjaillut “I AM THE CREATIVITY” Pidänkö tätä nyt vaan kotona?)
Koska omaa oikeassa olemistaan on yksin tai samanmielisten hymisevässä ryhmässä vaikea kyseenalaistaa, kannattaa ympäröidä itsensä toisinajattelijoilla.
LinkedIn:ssä törmäsin vastikään tähän liittyvään sloganiin: “Great minds Think Differently”. Tiimin rakentajia neuvotaankin aina liittämään erilaisia temperamentteja ja toiminnan laatuja omaavat ihmiset yhteen, jotta moninäkökulmaisuus on mahdollista.
*
Kuka sinun lähelläsi ajattelee asioista eri tavalla kuin sinä?
Voisiko hänen puuhiaan seurata uteliaasti havainnoiden, ilman että ennakko-oletukset värjäävät tulkintaa? Voisiko häneltä kysyä mielipidettä johonkin käsillä olevaa pulmaan?
*
Voisiko nyt olla jonkin asian uudelleenajattelun aika?
Dum, dum, dum. (kohtalokasta pärinää)
*
Haluatko blogikirjoitukseni suoraan sähköpostiisi? Blogitekstin mukana lähetän konkreettisia vinkkejä, kuinka luovuutta voi lisätä arjessa, tietoa kirjailijavierailuistani sekä kutsuja lukijatapaamisiin. Pääset postituslistalle lähettämällä viestin "uutiskirje": minna.r.haapasalo@gmail.com.
*
Tämä blogi on minulle paikka pohtia ja ylläpitää luovuutta. Julkaisen noin kolmen-neljän viikon välein.
*
Kirja, johon viittaan:
Adam Grant: Think Again.The Power of Knowing What You Don’t Know. 2021. Penguin.
Ilmailun historiasta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmailun_historia
*
Voit lähettää minulle kommentteja kirjoituksistani tai ehdotuksista blogitekstien aiheiksi joko kommentoimalla alle tai lähettämällä viestin: minna.r.haapasalo@gmail.com.
Minut löytää facebookista ja instagramista @minnahaapasalo.
*
Blogin kuva Maria Grönroos @studioliikkuva
*