• minnarhaapasalo

Luovan puuhastelun vallankumous


Taiteilija, taidepedagogi Corita Kent (1918 - 1986) neuvoi oppilaitaan leikkaamaan kartonkipalan keskelle neliön. Tämä työkalu oli “Finder”, “Löytäjä”. Reikä paperin keskellä oli ikkuna, jonka läpi oppilaat tekivät havaintoja ympäristöstä, yleensä kaupungin sivukujilta, ruokakaupoista, huolto-asemilta. Corita Kent ei ohjannut havainnoimaan kaikkea, vaan rajaamaan havainnointia keskittyneesti. Valitse yksityiskohta - hänen metodinsa neuvoi. Tarkenna johonkin.


Yhdysvaltain entisen presidentin Theodore Rooseveltin on kerrottu sanoneen: “Tee mitä voit, sillä mitä sinulla on, siellä missä olet.”

Lauseessa on sama keskittymisen eetos kuin Corita Kentin ikkunassa paperin keskellä. Roosevelt sanoo, älä edes yritä tehdä kaikkea. Älä pyri ensin saamaan valtavasti resursseja tekemiseen tai pääsemään johonkin paikkaan tekemistäsi varten. Kaikki tarvittava on jo käden ulottuvilla.

Rooseveltin ohjetta noudattaa se työssäkäyvä perheellinen aikuinen, joka kävelee illalla yksin kaksikymmentä minuutti korttelia ympäri ja naputtelee sen jälkeen ajatuksiaan puhelimeen. Tai täyspäiväistä työtä tekevä, työn ohella opiskeleva aikuinen, joka varaa itselleen viikonlopun maalauskurssin. Tai alakouluaikaisilla puuvärinpätkillä piirtelevä nuori, joka pyytää varovasti tädiltään taiteilijatarvikkeita joululahjaksi. Luovuuden toteuttamiseen tarvitaan ainoastaan päätös rajata jotain muuta pois.


Minulta on kysytty, miten olen pystynyt kirjoittamaan kirjan vaativan työn ohessa. Vastaus on: olemalla tekemättä jotain muuta. Rajaamalla muita vapaa-ajanviettotapoja pois.

Olosuhteet itseilmaisulle eivät koskaan ole täydelliset. Aina on liian vähän aikaa. Aina väsyttää. Aina voisi olla jotain tärkeämpää tekemistä kuin maalaaminen, soittaminen, laulaminen, ompeleminen, tanssiminen, kirjoittaminen tai uuden kakkureseptin kokeilu.

On siis radikaali teko ottaa aikaa omalle luovuudelle. Itsensä toteuttaminen on pieni henkilökohtainen vallankumous, jota kannattaa kokeilla. Jatkuvan palvelemisen, tuottamisen, tehokkuuden ja hyödyllisyyden vastapainoksi voi vaikka ottaa tyhjän paperin esille, kynän käteen, laittaa ajastimeen 25 min ja katsoa mitä tapahtuu. Mitä paperille ilmestyy?


Luova puuhastelu tarkoittaa ajan ottamista sille mitä ei vielä ole. Ajan ottamista kuuntelemiselle, mielen vaeltelulle, havainnoinnille, oman kiinnostuksen kohteen parissa puuhailulle. Rajaaminen auttaa aloittamisessa. Ei kannata ajatella kirjoittavansa kirjaa tai maalaavansa taulua. On hyvä kirjoittaa sanoja tai kokeilla värien toimimista kankaalla.


Käytän nyt tietoisesti sanaa puuhastelu, sillä niin usein “Todellinen, Korkeatasoinen, Oikea” tekeminen erotetaan puuhailusta tai - vielä epäilyttävämmästä - puuhastelusta. Puuhailuun ja puuhasteluun yhdistetään harrastuksenomainen vaaaehtoinen toiminta ilman päämäärään pyrkimistä, kunnianhimottomuus, heikko laatu ja teoreettisten käsitteiden ulkopuolella toimiminen. Puuhastelua harvoin ajatellaan tietoisena, strategisena valintana.


Omaa kirjoittamistani helpottaa huomattavasti “tekstin kanssa puuhastelun” asenne. Puuhastelemisen asenne tuo keveyttä työskentelyyn, pakottomuutta saada aikaan tai tavoittaa jokin Tietty Päämäärä. Puuhastelija pääsee helpommin irti luovuuden esteitä, suoremmin luovuuden ytimeen - toimintaan.


Perfektionismi, päämäärähakuisuus, korkeat laatuodotukset ja arvottaminen ovat hyvin usein luovuuden esteitä. Jos yritän tehdä jotain “Todella Hyvää”, olen jo eksynyt varsinaisesta tekemisestä arvioinnin ja arvottamisen kehälle. Ainakaan luovan prosessin alussa tuolla kehällä ei kannata viettää aikaa. Vasta kun jotain on tehty, voi arvioida siihen mennessä aikaansaadun työn tuloksia.


Luova työ on väistämättä jatkuvaa neuvottelua sekä sisäisen kriitikon että ulkoisten mielipiteiden ja ohjeiden kanssa. Kaikilla ihmisillä on sisäistynyt kriittinen ääni, joka kontrolloi, arvottaa ja estää itseilmaisua. Sisäisen kriitikon kiertämiseen on monia tapoja (esimerkiksi tee kriitikostasi nukke ja pistele siihen neuloja). Toisaalta kaikki, jotka ovat joskus näyttäneet aikaansaannoksiaan jollekulle - vaikka siskolle tai naapurille - joutuvat toisten arvioinnin, mielipiteiden ja palautteen vastaanottajiksi. Siksi kaikki keinot, jotka helpottavat oman luovan tilan lisäämistä, ovat hyviä keinoja.


Niinpä ehdotan - näin syyskauden kiireiden painaessa päälle.

Rajaa itsellesi aikaa ja tilaa puuhailla.


Se voi tarkoittaa poistumista kotoa torstai-iltaisin klo 18.30 vain, jotta voit kuljeskella rauhassa, havainnoida sisäistä ja ulkoista maailmaa. Antaa ajatusten tulla ja mennä. Ehkä pysähtyä lehmuksen alle kirjoittamaan muutaman sanan muistiin. Puhua puhelimen muistiin ajatuksen, jota et halua unohtaa.

Se voi tarkoittaa neulekerhoon osallistumista kerran kuussa.

Laulutunteja.

Kirjoittamiselle varattuja lauantai-iltapäiviä.

Se voi tarkoittaa Corita Kentin tehtävän toteuttamista: “Tee huomiseksi sata piirrosta arkipäiväisistä asioista - esim. tuoli, käsi, varjo. Piirrä hiilellä tai musteella, ei-dominoivalla kädellä”.

tai vaikka: “Tee toivon teko.”


Kun aika ja paikka on varattu, ilmesty paikalle ja puuhaile.

Tämä aika on supertärkeää, pyhää puuhastelua, jota ei saa perua!

Suuretkin projektit tulevat valmiiksi hitaina minuutteina ja pitkinä tunteina asian äärellä.

Kirjoita sanoja, neulo silmukoita, painele soittimen koskettimia, anna värien ottaa muotonsa kankaalla. Yksi veto kerrallaan.


*


Tämä blogi on minulle paikka pohtia ja ylläpitää luovuutta. Julkaisen noin kolmen-neljän viikon välein.


*


Voit lähettää minulle kommentteja kirjoituksistani tai ehdotuksista blogitekstien aiheiksi joko kommentoimalla alle tai lähettämällä viestin: minna.r.haapasalo@gmail.com.

Minut löytää facebookista ja instagramista @minnahaapasalo.


*


Kirja, johon viittaan:

Corita Kent and Jan Stewerd: Learning by heart, teachings to free the creative spirit. Second edition. Allworth Press. 2008.


*


Blogin kuva Maria Grönroos @studioliikkuva


*


#lupaluoda #luovaarki #luovuus #luovaprosessi





43 views0 comments

Recent Posts

See All