Miten syntyy oma taiteellinen, luova kädenjälki? Mikä on se tekijä, joka erottaa tekijän muista samantyylisten asioiden tekijästä? Miksi jonkun työt erottuvat muista ja aletaan puhua hänen ainutlaatuisesta “äänestä”? Ohjaajilla on "oma näyttämökieli", kirjailijoilla "oma lause", kuvataiteilijoilla "viiva". Kaikilla on "oma aihe".
Olen miettinyt ja tutkinut asiaa. Olen havainnoinut luovan alan ammattilaisten kouluttajana ja taiteen tekijänä ammatikseni yli kaksikymmentä vuotta.
Tämän hetkinen päätelmäni oman äänen tai kädenjäljen löytämisestä on:
1. Ratkaiseva tekijä on toistojen määrä.
2. Tärkeä tekijä on muutamien kollegojen, mentoreiden tai läheisten aito tuki ja kannustus oikeaan aikaan.
3. Lopulta toistojen määrä ratkaisee.
4. Tarvitaan myös ripaus omanarvontuntoa ja itseluottamusta (joka liittyy osittain kohtaan kaksi).
5. Ja jotta työ muuttuu oman elämän aikana ansainnaksi, palkaksi tehdystä työstä, tarvitaan yksi onnekas sattuma. Pim! Ja sen jälkeen palataan kohtaan yksi.
Oman äänen löytäminen kuulostaa helposti hieman mystiseltä asialta, ikään kuin omaan uniikkiin ilmaisuun voisi vain kompastua yhtenä päivänä kadulla ja siitä sen sitten poimii taskuunsa. Oman taiteellisen näkemyksen tai väitteen (ajatuksen, kiteytyksen, timantin, coren, ytimen, sielun) löytämisestä voi tulla turhaan paineita.
Omaa ääntä ei kannata murehtia. (ellei murhe liity olennaisesta toistoon, jota haluat tehdä)
Paineiden kehittäminen “äänen löytämisestä” on hukkaan heitettyä aikaa. Sen sijaan että mietit asiaa, voit tehdä asialle jotain. Voit toistaa, harjoitella. Ensin pienesti, kevyesti, virittyen. Sitten syventyen. Sitten toistosta palautuen.
Toisto voi tarkoittaa ensin kevyttä hyräilyä. Kynän teroittamista. Työtilan siivoamista huomista varten. Luonnostelua. Aikataulujen sopimista. Listan tekemistä. Skaalojen soittamista. Päiväkirjan kirjoittamista. Sitten soittamista. Laulamista. Maalaamista. Kirjoittamista.
Oman äänen löytäminen tarkoittaa siis toistuvaa asian äärellä olemista. Sen parissa puuhaamista ja askartelua, jonka puitteissa omaa ääntään tai kädenjälkeään kehittää. Ja hieman ehkä myös sen asian sivussa puuhailua, siellä missä ei ole liikaa paineita ja odotuksia. Tämä puuhaaminen on sekä aloittelijan että mestarin kohdalla sama asia. Toisto ei lopu koskaan.
Taiteilija ja taidepedagogi Lisa Congdon antaa kirjassaan “Find your artistic voice” paljon neuvoja oman taiteellisen äänen löytämiseen. Hän määrittelee taiteellisen äänen koostuvan seuraavista tekijöistä:
1- tyyli (style)
2- taito (skill)
3 - aihe (subject matter)
4 - väline (medium)
5 - johdonmukaisuus (consistency)
Ensimmäinen kirjan antama vinkki on: “Speaking your truth”, puhu omaa totuuttasi.
Samaa asiaa lähestytään, kun taiteen tekijää neuvotaan “tekemään havaintoja”: Mitä sinä näet, kuulet, tunnet maailmassa, omassa todellisuudessasi? Mitä sinä poimit todellisuudestasi kerrottavaksi, kuvattavaksi, kuunneltavaksi?
Lisa Congdon antaa esimerkkejä totuudesta, joka voi olla yksinkertainen, kuten: “Tulppaanit ovat kauniita.” Tai monimutkainen ja monitasoinen, kuten: “Olen sorrettu.” Yleensä totuus, jota ilmaiset työssäsi on jotain yksinkertaisen ja monitasoisen keskiväliltä. Havainto voi olla: kaupungeissa on rottia, auringonlaskun värit värjäävät taivaanrannan, naapurin viisihenkinen perhe kissoineen asuu kaksiossa, vihreiden kuulien maku on erilainen suklaakeksissä kuin marmelaadipallossa.
Yksinkertaisen ja monitasoisen totuuden välillä ei ole eriarvoisuutta. Kaikki totuudet ja havainnot ovat samanarvoisia. Emme voi laittaa paremmuusjärjestykseen eri ihmisten havaintoja ja totuuksia. Joku voi olla toiselle kiinnostavampi tai puhuttelevampi kuin toinen. Mutta kyse ei ole niiden eriarvoisuudesta sinänsä. Niiden pohjalta tehtyjen teosten toteutustapojen laatua voi ehkä arvioida, mutta väitän, että jokaiselle totuudelle on vastaanottajansa. Maailmassa on vastaanottajia tulppaanin kauneudelle sekä sorrettuna olemiselle. Sama ihminen voi vastaanottaa mielellään molemmat totuudet. Minua kiinnostaisi kokea teoksia kaikista edellä mainituista havainnoista ja totuuksista (koska ne ovat itse keksimiäni tai Lisa Congdonin esimerkkejä, hah hah).
On täysin hukkaan heitettyä aikaa ja energiaa väitellä esim. ns. "taiteen" ja "viihteen" eroista ja eriarvoisuudesta. Taidemakujen eriarvoisuudesta. Teosten eriarvoisuudesta. Tekijöiden eriarvoisuudesta.
Ainakaan oman äänen etsijän ei kannata tuhlata sellaiseen oman lyhyen elämänsä arvokasta aikaa.
Koska kuitenkin on inhimillistä vertailla, arvioida ja arvottaa (meille opetetaan tämä käytäntö hyvin jo peruskoulussa), jokainen luova toimija tarvitsee tietysti muutamia aidosti tukevia kollegoja ja mentoreita. Muutamia aidosti ja ehdoitta rakastavia läheisiä, jotka tukevat horjahtelevaa harjoitteluamme. Tarvitsemme yhden ihmisen, joka todella tukee harjoittamaamme toistoa.
Voin tässä nyt olla sinulle sellainen henkilö, jos lähistölläsi ei ole muita (olenhan Todella Tärkeä Taidepedagogi, olen Master of Arts, olen Lehtori ja minulla on Monen Vuoden Kokemus, joten voit luottaa täysin siihen, että minulla on tähän asiaan tarvittava Riittävä Auktoriteetti).
Pimpelipom!
Kyllä, sinä saat kirjoittaa, laulaa, säveltää, ommella, hitsata, rakentaa, kunnostaa, tuunata, askarrella, maalata, kaivertaa, takoa, koodata, suunnitella, piirtää.
On oikein ja kohtuullista varata aikaa ja tilaa juuri sille tekemiselle, jota sinun on tärkeää toistaa. Mene heti tekemään sitä asiaa!
Kuuntelen parhaillaan äänikirjana filosofi Esa Saarisen teosta “E. Saarisen ajatuksia ajattelusta, elämästä, rakkaudesta ja ajattelun ajattelusta”. Kuuntelemani pohjalta täytyy sanoa, että Esan vaimo Pipsa Pallasvesa vaikuttaa olevan syvästi tuettu ja rakastettu ihminen. Paitsi tätä transformatiivisen rakkauden teemaa, kirja käsittelee filosofista ajattelua. Kirjasta tulee ilmi, että Esa Saarinen on toistanut koko elämänsä filosofiaa. Hän on todella harjoittanut filosofista ajattelua ja filosofin elämää. Esa Saarinen puhuu samasta asiasta kuin Lisa Congdon:
“Ajattele todellisia ajatuksia, tunne todellisia tunteita.”
Esa Saarinen esittää myös esimerkin todellisesta ajatuksesta: “Soitan liian harvoin äidilleni.”
Tämän esimerkin muistaessani soitin tässä kesken kirjoittamiseni äidilleni, jolla olikin luova prosessi menossa. Yllätyksekseni hän oli miettinyt samaa asiaa kuin minä: Millaisella kaavalla voisi ommella pieniä lahjapussukoita seuraavan kirjani julkkareita varten. Tämän luovan ongelman ratkaiseminen jatkuu joululomalla (pussukka tulee olemaan yllätys, joten ei siitä tässä sen enempää).
Tässä sinulle joululahjaksi resepti Lisa Congdonilta omaan taiteelliseen ääneen liittyvän taidon löytämiseen vapaasti suomennettuna:
10 askelta taidon rakentamiseen:
Aloita
Harjoittele
Jatka paikalle saapumista
Harjoittele lisää
Venytä itseäsi
Harjoittele
Harjoittele
Huomaa edistymisesi
Harjoittele lisää
Toista
Voin paljastaa sinulle, että jos alat toistaa noita kymmentä askelta, alat tuottamaan paitsi luonnoksia, harjoitelmia, versioita, ehkä jonkun teoksenkin. Tuotat lisää luonnoksia, harjoitelmia, versioita ja lisää teoksia. Ja niissä toistoissa alkaa näkyä sinun tekemisellesi ominaiset tyylin ja taidon piirteet.
Tyylisi ei kuitenkaan ole vain sinusta lähtöisin. Jokainen tekijä aloittaa matkimalla ja kopioimalla ihailemiaan tekijöitä. Jokaisen ilmaisussa on jotain vastaanottajille tuttua, tunnistettavaa, samaa mitä on tehty ennenkin. Asetut tekemiselläsi johonkin traditioon, paukutat samaa mattoa mitä on kudottu näkymättömään loimeen jo satoja ja tuhansia vuosia. Sinun uniikissa kädenjäljessäsi on väistämättä jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä.
Voin paljastaa sinulle myös, että toistaminen ja harjoitteleminen tuottaa monenlaisia tunteita ja ajatuksia, joista pienen pieni osa on riemun, ilon ja virtaavuuden (flown) tunteita.
Kaikkien heräävien tunteiden läpi mennään harjoittelemalla. Ensin todennäköisesti tunnet epämääräisyyttä, hähmäisyyttä, vastustusta, väsymystä. Sitten alat huomata tuntevasi jotain tunnetta, vaikkapa epäonnistumisen pelkoa. Jokainen ihminen pelkää. Pelkääminen ei kuitenkaan estä harjoittelemista. Tunteet ovat tärkeitä ilmaisulle - voit tehdä tilkkupeiton, runon, maljakon, sävellyksen tai installaation peloista.
Todellisten tunteiden tunteminen on yksi filosofi Esa Saarisen viisaus.
Tuntemalla ja ajattelemalla voimmekin tässä, adventtia viettäessä, astella kohti joulun viettoa.
Erilaiset teokset voivat joulun aikaan synnyttää ajatuksia ja tunteita.
Tässä muutama vinkki:
Joulun viettoon voi virittäytyä tai siitä palautua vaikka katsomalla kotimainen komediallinen draamaelokuva Kulkuset kulkuset, jonka on ohjannut elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja Taru Mäkelä. Elokuvassa tapahtuu sama syntymän ihme kuin joulunakin. Taru Mäkelä on omassa työssään toistanut ansiokkaasti komediallisten draamaelokuvien tekemistä ja ohjannut myös suositun filmatisoinnin kirjailija Arto Salmisen teoksesta Varasto. Arto Salmisen tuotanto mielestäni on upea esimerkki oman toiston harjoittamisesta ja äänen löytämisestä. Varasto -romaani on suositeltavaa joululomalukemista. Siinä tapahtuu sama syntymän ihme kuin joulunakin. Kannattaa siis lukea aivan viimeisille riveille saakka.
*
Palauttavaa ja virittävää joulunaikaa sinulle luova tekijä! Kiitos, kun käytit kallisarvoista aikaasi tämän tekstin lukemiseen!
*
Haluatko blogikirjoitukseni suoraan sähköpostiisi? Blogitekstin mukana lähetän konkreettisia vinkkejä, kuinka luovuutta voi lisätä arjessa, tietoa kirjailijavierailuistani sekä kutsuja lukijatapaamisiin. Pääset postituslistalle lähettämällä viestin "uutiskirje": minna.r.haapasalo@gmail.com.
*
Tämä blogi on minulle paikka pohtia ja ylläpitää luovuutta. Julkaisen noin kolmen-neljän viikon välein. Blogini seuraava teksti ilmestyy tammikuussa.
*
Kirjat, johon viittaan:
Lisa Congdon: Find Your Artistic Voice. Chronicle Books. 2019.
Esa Saarinen: E. Saarisen ajatuksia ajattelusta, elämästä, rakkaudesta ja ajattelun ajattelusta.2022. WSOY.
Arto Salminen: Varasto. 1998. WSOY.
*
Voit lähettää minulle kommentteja kirjoituksistani tai ehdotuksista blogitekstien aiheiksi joko kommentoimalla alle tai lähettämällä viestin: minna.r.haapasalo@gmail.com.
Minut löytää facebookista ja instagramista @minnahaapasalo.
*
Blogin kuva Maria Grönroos @studioliikkuva
*
Комментарии