• minnarhaapasalo

Imuroin tien itseni luo

Imuroin kiivaasti päästäkseni tekemään sitä mitä oikeasti halusin tehdä: kirjoittamaan tätä tekstiä. Olen myöhässä itselleni asettamasta dead linesta tekstin julkaisulle. Viikon jokaisena päivänä tekemättömien asioiden lista on tuntunut kasvavan lyhenemisen sijaan. Lapsi on yhä ilman sopivia talvikenkiä, toppahousuja ei ole lyhennetty, joulukoristeita ei ole haettu varastosta, junaliput on ostamatta. Puhumattakaan kaikista kesken olevista työhommista, jotka on tarkoitus saada niin sanotusti "pakettiin" ennen joulua.

Imuroin hiki päässä kirjahyllyn alta. Ohi kirjojen, joita olen lainannut kirjastosta mutta en ehtinyt lukea. Ohi kirjojen, joilta pitäisi todellakin joskus pyyhkiä pölyt.

Ajattelen: tällaista elämä on suurimman osan ajasta - huoltamista, valmistautumista, toipumista, odottamista, siirtymistä. Sen välttämättömimmän tekemistä mikä on saatava pois alta ennen kuin - jotain. Jatkuvasti on jonkin siirtymän valmistelua ja itse siirtymistä sinne tai tänne. Töihin, kouluun, harrastukseen, kauppaan, nukkumaan, syömään. Viikonloppuun, jouluun, talvilomaan, pääsiäiseen, kesään, Vaikka tekisi vain välttämättömän, arki täyttyy huoltotoimenpiteistä, joita voisi aina tehdä enemmän. Kaikki on aina kesken. Trallallaa. Elämä kuluu sen rakennuspalikoita vuollen. Sellaista se on.


Suljen imurin. Nostan Natalie Goldbergin kirjat pöydälle. Omat sekä kirjaston. Selaan kirjaa Lukeva mieli, tekstin arkkitehtuuria etsimässä. Pyörittelen kirjaa tarkoituksenani löytää nopeasti hieno täsmälause, jota siteerata. Ei löydy.

Kirja pakottaa minut istumaan alas. Ei vain selaamaan Goldbergin kirjoittamia rivejä, vaan lukemaan ne, tankkaamaan. Ensin on varoittava luku aiheesta: ”kirjoittaminen ei tuo onnea”. Ihanaa, ajattelen. Mahtavaa että joku sanoo tämän taas minulle. Kirjoittamisen tarkoitus ei ole mielihyvän tuottaminen, se on jotain muuta. Se on tutkimusmatka ajatuksiin ja kuviin, joita ei voi tavoittaa muulla tavalla.

Luen eteenpäin, en näköjään muista kirjasta mitään. Tuossa, käden ulottuvilla kirjahyllyssä, on vuosia ollut kirja, joka antaa tarvitsemiani neuvoja juuri nyt. Ostin kirjan vuonna 2008, kun olin kirjailija Niina Hakalahden pitämällä "Natalie Goldberg" -kirjoituskurssilla silloisella Oriveden opistolla. Muistan äkkiä kirjoittaneeni silloin tekstipätkän, jossa kertoja kantaa miestä metsään. Kolmetoista vuotta sitten. Muistan luokkahuoneen, Hakalahden inspiroivan tavan puhua kirjoittamisesta. Muistin miten hän kertoi käyttäneensä lapsiaan illalla uimassa. Muistan että luin illalla Juha Jokelan Mobile Horror -näytelmää ja nauroin ääneen.

Hakalahti kertoi inspiroituneensa Goldbergin kirjoitusoppaista niin paljon, että oli suomentanut niitä Jyrki Tuularin kanssa. Ostin kirjat. Tuon kurssin jälkeen minulla oli hetken kirjoittaja-olo. Hetken kirjoitin säännöllisesti, kuten Goldberg neuvoo. Sitten moni muu asia vei mukanaan. Työ, rakastuminen, asunnon etsiminen. Työ, naimisiin meno, asunnon osto. Työ, remontti, lapsen saaminen, lapsen hoitaminen. Nyt Natalie Goldberg neuvoo minua vuonna 2000 kirjoittamansa kirjan kautta, kahdenkymmenenyhden vuoden takaa. Natalie kuvaa vuotta 1978, kun hän istui alas ja yritti kirjoittaa, niin kuin hänelle oli opetettu. Hän oli juuri mennyt naimisiin ja yritti kaikkensa tehdäkseen kirjoitusoppaan. Hän ei onnistunut. Goldberg kertoo, kuinka hän lopetti kirjoittamisen ja perusti pitopalveluyrityksen. Hän ei tiennyt, kuinka aloittaa ja lopettaa kirjoittaminen. Vasta kuusi vuotta myöhemmin, julkaistuaan yhden runokirjan ja kamppaillessaan saadakseen toisen julkaistua, hänen ystävänsä ehdotti vanhaan ideaan palaamista, kirjoittamisoppaan kirjoittamista. Natalie sanoi "kyllä" ja oivalsi pian millaisen rakenteen tekisi kirjaan. Nyt hän oli valmis teoksen aikaansaamiseen. Hän löysi muodon kirjalle sekä tavan kirjoittaa sitä. Natalie Goldbergin menestysteos, yli miljoona kappaletta myynyt Writing Down the Bones. Freeing the Writer within ilmestyi vuonna 1986. Vuonna 2004 ilmestyi Niina Hakalahden ja Jyrki Tuularin suomennos: Luihin ja ytimiin. Kirja kirjoittajille. Tämä teos palvelee yhä kirjoittajaa kirjoittamisen harjoittamisesta muistuttaen. Goldberg kannustaa kirjoissaan siihen, minkä helposti unohtuu 2020-luvun arjessa. Vauhdin hidastamiseen, harjoittelemiseen sitoutumiseen, saman toistamiseen, itsensä kuuntelemiseen, oman "apinamielen" ohittamiseen, joka pälättää jatkuvalla syötöllä epäolennaisuuksia. Hän puhuu kirjoituksen rakenteen oivaltamisesta kirjoittamisen kautta. Rakenteen luomiseen kirjoittamiselle. Goldbergin tapaa kirjoittaa värittää zenbuddhalaisuuden harjoittaminen, mutta häneltä oppiminen ei vaadi tietoa zenbuddhalaisuudesta tai kiinnostusta siihen.

Joku voisi sanoa, että täytyy opetella nauttimaan arjen huoltohommista, myös imuroimisesta. En usko siihen. Imuroiminen ei ole mukavaa. Kirjoittaminenkaan ei ole (aina) mukavaa. Tunteilla ei ole väliä. Tunteet vaihtelevat niin kuin sää. Imuroiminen ja kirjoittaminen ovat asioita, joita tehdään, koska niin on tehtävä, jollei halua kahlata liassa. Imuroiminen ja kirjoittaminen tehdään samalla tavalla kuin pestään hampaat, käydään suihkussa ja syödään.

Lukiessani löydän kohdan, joka auttaa minua. Natalie sanoo:

"Teemme usein vastoin olemustamme tietämättömyydestä, tai sen perusteella, mitä meille on opetettu. On tärkeää muistaa, että muodon on oltava orgaaninen, yhtenäinen kirjoittajan olemuksen kanssa."


Voin ehkä rauhassa imuroida tien kohti rauhoittumista ja kirjoittamisen rakennetta. Jos Natalie löysi sen, minäkin voin löytää. Omalla tavallani. Jos mietin, mikä kolmessatoista vuodessa on muuttunut, niin nyt minulla on mahdollisuus istua alas imuroimisen jälkeen. Tajuan ojentaa käden kirjahyllyä kohti. Tartun kynään ja kirjoitan kymmenen minuuttia.

Myös sinä voit löytää omalle luovuudellesi ajan ja paikan. Tavan toteuttaa sitä, mitä haluat tehdä "sitten kun" muut asiat on hoidettu. Ehkä jo ennen joulua avaat nurkkaan heitetyt langat tai kynät? Annat sormien tapailla sointuja tai kuuntelet miltä oma ääni kuulostaa suihkussa kylpyhuoneen kaakelien kaiussa. Natalie sanoisi: "Anna mennä!"

'

* Blogini jää nyt joulutauolle. Palaan jälleen blogin pariin tammikuussa 2022.

Mikäli haluat ehdottaa luovuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä aiheita – laita viestiä!

*


Lukuvinkkejä:



Artikkeli Natalie Goldbergista

https://southwestcontemporary.com/new-mexico-women-natalie-goldberg/


Natalie Goldbergin suomennetut kirjat:


Natalie Goldberg: Luihin ja ytimiin. Kirja kirjoittajille. 2004. Kansanvalistusseura. (Writing Down the Bones. Freeing the Writer within.1986) suom. Niina Hakalahti ja Jyrki Tuulari


Natalie Goldberg: Lukeva mieli, tekstin arkkitehtuuria etsimässä. 2006. Kansanvalistusseura. (Thunder and Lightning. Cracking open the Writer's Craft.2000.) suom. Niina Hakalahti ja Jyrki Tuulari


Natalie Goldberg: Avoin mieli. Kuinka elää kirjoittajan elämää. 2004. Kansanvalistusseura. (Wild Mind. Living the Writer’s Life. 1990) suom. Marja-Riitta Vainikkala-Kejonen

Natalie Goldberg: Hyvä kaukainen ystävä. Kuinka kirjoittaa elämäntarina. 2009. Kansanvalistusseura. (Old Friend from Far away. The Practice of Writing Memoir 2008). suom. Marja-Riitta Vainikkala-Kejonen

81 views0 comments

Recent Posts

See All