Esikoisromaanissani Tilkkuterapiaa Riina osallistuu kansalaisopiston tilkkutyökurssille selviytyäkseen yhden illan viikossa järjissään ja selvin päin. Päähenkilön elämänmuutos tai elämäkriisistä selviäminen (ainakin johonkin pisteeseen asti) tapahtuu peiton valmistumisen aikana. Kurssilla käyminen ja sieltä löydetyt uudet ihmissuhteet kannattelevat hetken päähenkilön arkea, lähes huomaamatta.
Kirja on jaettu jaksoihin, joita ajattelen luovan prosessin vaiheina.
Kuinka tehdään näkymättömästä näkyvää, ajatuksista tai mielikuvista valmis teos.
Ehdottomani vaiheet menevät näin:
1) Kuuntele 2) Leikkaa 3) Ompele 4) Juhli 5) Jaksa 6) Vie loppuun
1)Kuuntele eli pysähdy ja aisti.
Havainnoi itseä ja ympäristöäsi: mitä kuulet, näet, tunnet, haistat, maistat, aavistat? Mikä vaatii huomiotasi? Minkä aiheen kuulet "puhuvan" sinulle? Jos sinulla on kasa materiaalia, mitä materiaali ehdottaa, jos sitä havainnoi ja tutkii? (höyhenet ehdottavat usein erilaisia asioita kuin kivet). Tämä on paitsi työn alku, myös asenne, joka jatkuu läpi koko prosessin. Aina välillä on pakko pysähtyä ja katsella, kuunnella. Myöhemmissä vaiheissa huomaa usein, ettei näe eikä kuule mitään, on vaikea saada tekeillä olevasta työstä selvää. Silloin tarvitsee ehkä taukoa ja etäisyyttä, jotta näkee selvemmin.
2) Leikkaa eli valitse.
Rajaa jotakin irti massasta, valitse pieni pala kaikkien mahdollisuuksien maailmasta. Valitse ja ota irti. Eteenpäin ei pääse, ellei kiinnity johonkin ja pidä siitä ainakin toistaiseksi kiinni. Tämä voi olla vaikkapa lause tai kuva tai henkilö tai aihe. Se voi olla kielellinen alku, tekstiä. Tai mielikuva, jonka teet jollain tavalla näkyväksi (piirtämällä, kirjottamalla, laulamalla, liikkumalla, miten tahansa). Tai materiaalivalinta (sininen vakosametti, miesten kauluspaidat, vanhat kirjat, silkkipaperi, sähköjohdot,). Tämä valittu, rajattu asia on työprosessin konkreettinen alku, punaisen langan pää. Tähän vaiheeseen liittyy usein työprosessin suunnitteleminen: missä, milloin, kuinka usein ja kenen kanssa teet työtä. Mietit tarvitsetko jotain tehdäksesi sitä (ehkä sata tiskiharjaa, sanakirjan, tietokoneen, paperia ja kynän, ehjät verkkarit, nokkahuilun tai flyygelin) ja hankit tarvittavat välineet. Tämä valitsemisen vaihe toistuu myös myöhemmin, kun esim. tekstiä tai liikemateriaalia tai kohtauspohjia on paljon kasassa. Aina välillä täytyy karsia ja kirkastaa. Leikata pois ylimääräisiä rönsyjä (vaikka jokin ylimääräinen henkilöhahmo tai tarpeeton sivujuoni) ja keskittää teosta olennaisen ympärille.
3) Ompele eli kerää ja liitä yhteen.
Hanki materiaalia alkupisteen ympärille ja yhdistele. Tätä vaihetta voi kirjoittamisessa ajatella myös taustatutkimusvaiheena tai raakamateriaalin tuottamisena. Tähän saattaa kuulua muistiinpanojen ja luonnosten tekemisenä kohti ensimmäistä versiota. Tämä kerääminen ja tuottaminen alkaa päällekkäin valintojen tekemisen kanssa, eli leikkaaminen ja kokoaminen liukuvat yhteen. Kun ommellaan, tehdään rakennetta, dramaturgiaa, kompositiota. Järjestetään osia ajalliseen järjestykseen. Mikä tulee ensin, mikä sen jälkeen? Nyt työstät ensimmäisen version, teet "raakaleikkauksen" tai pilotin. Ensimmäinen versio voi olla osittain aukkoinen, mutta se on jo kokonaisuus, jota voi esitellä tai käsitellä. Ensimmäisen version voi lukea, katsoa, kuunnella, näyttää, kokeilla. Jos haluaa luoda, täytyy uskaltaa tehdä ensimmäinen versio, vaikka se on yleensä huono. Se ei ole lopullinen, se ei ole valmis, mutta se on jokin kökkäre. Yleensä ensimmäisessä versiossa on jokin valmis kohta (vaikka pienikin) joka säilyy loppuun saakka.
4) Juhli eli ota etäisyyttä ja katso ensimmäistä versiota.
Tässä kohtaa itseä kiitellään. Olen ollut todella ahkera, kun olen saanut jotain aikaan. Ensimmäistä versiota ehkä kommentoidaan. Ehkä annat jonkun luottohenkilön nähdä mitä olet saanut aikaan. Juhlistaminen voi olla myös työryhmän juhla, työn keskivaiheen karonkka. Tämä vaihe on myös pienen tauon paikka. Huh, yksi iso työvaihe on saatu päätökseen ja voi hieman huilata. Tauko voi olla yhden illan tai kahden viikon mittainen, mutta ei mielellään kahta vuotta tai kahta vuosikymmentä (ellei se ole just se juttu). Joskus aloittelija luulee tätä vaihetta työn valmistumisvaiheeksi, vaikka ollaan vielä kaukana valmiista. Minäkin luulin käsikirjoituksen ensimmäistä versiota vuonna 2018 valmiiksi kirjaksi. Tärkeä huomio: päihteet eivät automaattisesti liity tähän vaiheeseen. Juhliminen ei aina tarkoita päihtymistä.
5) Jaksa eli tee työtä eteenpäin.
Työstä. Tämä voi tarkoittaa puuttuvien kohtien tekemistä käsityöhön, esimerkiksi tilkkutyössä puuttuvien reunojen, taustan ja tikkausten tekemistä. Tai esityksen puuttuvien elementtien tekemistä tai kohtausten hiomista. Käsikirjoituksen seuraavan version kirjoittamista palautteen pohjalta. Tässä kohtaa tehdään ehkä koko prosessi uudestaan useaan kertaan: mutta nopeutetusti: havainnoidaan, valitaan, luodaan uutta, korjataan, järjestään, karsitaan, lisätään. Tässä vaiheessa tarvitaan apua, eli kommentteja itseään kokeneemmilta, palautetta joltakulta, joka näkee työn tuorein silmin. Tämä vaihe voi herättää paljon epätoivon ja epäuskon tunteita. Tässä kohtaa moni luovuttaa tai ainakin haluaisi luovuttaa. Joskus voi olla oikeinkin luovuttaa, eikä pinnistää verenmaku suussa väkisin jotain, mikä ei toimi. Ehkä jätät työn hetkeksi (tai vuosiksi) hautumaan ja kaivat sen esiin, kun näet sen toisin. Tässä vaiheessa tehdään niin monta versiota kuin työ vaatii tai kuin ehdit tekemään ennen dead linea.
6)Vie loppuun eli viimeistele.
Joskus tämä tarkoittaa lankojen katkaisemista, silittämistä ja työtilan siivoamista. Tässä kohtaa käyt ehkä suihkussa ja kampaat hiuksesi. Tässä kohtaa pyydät ehkä sittenkin jättämään yhden repliikin sanomatta tai sanot että "puhu tässä kohtaa lujempaa". Tässä kohtaa teet kaiken minkä vielä ehdit ja jaksat tehdä. Usein tässä kohtaa työtä dokumentoidaan ja työ julkistetaan (ainakin facebookin "itse tehty -ryhmässä" tai lähettämällä kuva kaverille. Tässä kohtaa tuntuu joskus, että työ ei ole oikeasti valmis, että se juuri ja juuri pysyy kasassa jeesusteipillä, jolla rikkoutunut kohta korjattiin viime hetkellä. Tässä kohtaa työ saattaa hävettää tai nolottaa. Tässä kohtaa voi olla hyvin tyhjä olo. Voi olla, että muut juhlivat työtä, mutta sinä olet vain hämmentynyt: tuommoinenko tuosta nyt tuli. Ehkä katsot työtäsi ja ajattelet, että en ikinä ikinä ikimaailmassa enää tee yhtään mitään.
Ja sitten - kun olet vähän kuunnellut ja katsellut - ajattelet, että ehkä seuraavassa työssä teenkin näin enkä noin. Tulee uusia ajatuksia. Ehkä kirjoitan seuraavaksi linnuista, ehkä mietin yksinkertaisemman rakenteen.
Tämä vaiheistus on tietenkin rationaalinen versio luovasta prosessista. Joskus uuden luominen on oikeasti suoraviivaisempaa, ideasta toteutukseen: ping pang, pong. Toisinaan, kun on toistanut jotain luomisprosessia monta monituista kertaa, on oma työtapa läpeensä tuttu ja sen voi toistaa: Näin villapaita suunnitellaan ja neulotaan. Näin esitys tehdään. Näin kirja kirjoitetaan.
Ja toisinaan uuden luominen on pitkään vaiheetonta, hahmotonta vetistä hetteikköä. Suossa uppuroimista, oksanpätkien toimiessa huonoina pitkospuina. Silloin tarvitsee apua. Kaverin. Voi tarvita jopa mentorin. Tai kurssin. Ehkä pidempää koulutusta. Jonkun jolle vuodattaa: minua pelottaa ja hävettää. En saa ikinä tätä aikaiseksi. Luulin tekeväni kokoillan näytelmää ja tästä tulee hädin tuskin haiku.
Jonkun, joka sanoo: sinä pystyt, nyt vaan takaisin työn ääreen, sen kulmasta kiinni.
Tarvitsin kirjaprosessin aikana paljon kaikenlaista tukea, mm. uuden kahvimukin aforismilla: She believed she could so she did.
Kannattaa tehdä kaikkensa, jotta palaa työn ääreen. Huijaa itsesi tekemään edes kökön version. Jotakin. Teroittamaan kyniä. Puhdistamaan pensseleitä. Lakaisemaan lattian. Ja sitten: nyt valitsen kirjottaa huonon kohdan linnuista. Vai kirjoitanko lampaista (vaikka olen jo ilmoittanut kaikille kirjoittavani linnuista). Ehkä tähän mahtuu jopa molemmat. Katsotaanpas kun alan kirjoittamaan vuorotellen hömötiaisesta ja suomenlampaasta. Ihan kökköä tekstiä ensimmäinen versio. Edes kymmenen minuuttia.
*
Millaisessa prosessin vaiheessa olet oman luovan työsi kanssa? Havainnoimassa ja haistelemassa uutta ideaa vai vaivalloisessa työstövaiheessa? Olit missä tahansa, pidä siitä kiinni ja jatka!
*
Tilkkuterapiaa - kirja on nyt luettavana sähköisenä tekstinä kirjapalveluissa.
Kirja ilmestyy 15.3. kauppoihin ja se on kuunneltavissa 18.3. äänikirjana.
15.3. klo 17 olen MTV:n Viiden jälkeen ohjelmassa kertomassa kirjasta.
25.3. klo 15 olen facebookin livessä Karisto kustannuksen kanavalla haastateltavana. Jaan tapahtumaa facebookissa, kun se julkaistaan. Tervetuloa kuulemaan kirjan sisällöstä ja synnystä!
*
Tämä blogi on minulle paikka pohtia ja ylläpitää luovuutta. Julkaisen noin kolmen viikon välein.
Comments