Minkä aiheen valitsisit - vaikka puheeseen, runoon, neuleeseen, kollaasiin, piirrokseen, kirjaan, lauluun - jos saat ihan itse päättää?
Itse kunkin on tuotettava joskus jotain uutta. On vaikka kirjoitettava puhe tai essee. Joskus on tarve uudistaa firman nettisivut tai freesata kesämökin eteläsiiven sisutusta. Mistä silloin saa tuoreita ideoita?
Olen kymmeniä ja kymmeniä kertoja kuunnellut puhetta siitä, miten henkilö kokee olevansa jumissa, lukossa, umpikujassa jonkin luovan projektin kanssa. “En keksi mitään” “Minulla ei ole mitään ideaa” “Mitä siellä pitää tehdä/sanoa/esittää?”
Olen tietysti itsekin kokenut oman ideakaivoni kumisevaa tyhjyyttä, kuivana kautena ei tunnu syntyvän mitään.
Kun täytin neljäkymmentä (yli kuusi vuotta sitten) päätin aloittaa tavoitteellisen kirjoittamisen pitkän tauon jälkeen ja silloin mietin, mikä olisi riittävän tärkeä asia, josta haluaisin kirjoittaa. Minkä aiheen parissa jaksan viettää vuosia? Mikä on itselleni (tai itseni mielestä) niin tärkeää, että sitä jaksan tutkia yhä uudelleen ja uudelleen. Etsin itselleni riittävän kiinnostavaa ideaa kirjoittamiselle reilut puoli vuotta.
Luovat ideat j aiheet, ne joista meistä itse kunkin on tärkeä tuottaa jotain sisältöä (vaikka villapaitoja tai sisustuksia tai kirjoja tai installaatioita tai lauluja tai tonttuovia) ovat kokemukseni mukaan aina ihmistä lähellä, mutta joskus jollain tavalla henkilöltä itseltään piilossa, sokeassa kulmassa. Ne tärkeät ideat täytyy havaita ja erottaa massasta, poimia hellästi lähempään tarkasteluun.
Elämme usein arkea kuin automaattiohjauksella. Toistamme tuttuja tapoja ja ajatuksia. Silloin paljon jää havaitsematta ja huomaamatta. Toistuvat rutiinit ja normit ovat tietysti todella tärkeitä - myös luovuuden kannalta. Kun jokin asia on muodostunut rutiiniksi, se ei vaadi enää ponnistelua, toiminta tapahtuu automaattisesti. Hyviä rutiineja ovat tietysti terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä ylläpitävät tavat. Kun ei enää tarvitse miettiä miten saa riittävästi unta, ravintoa ja liikuntaa, jää energiaa monen muun asian ratkaisemiseen, myös uuden luomiseen.
Jos haluaa löytää tuoreita ideoita, on automaattiohjaus laitettava kuitenkin hetkeksi pois päältä ja otettava hellästi ja tietoisesti läsnäolon ohjaksista kiinni. Mitä näen, kuulen, tunnen? Mikä uutinen pysäyttää minut? Mitä havaitsen kun katson ikkunasta ulos? Jos minun täytyisi minuutissa listata tärkeimmät kiinnostavat tai vaivaavat asiat, mitä ne ovat?
Tyhjä tila täyttyy aina. Ideoiden suhteen ei ole olemassa tyhjää paperia tai valkoista kangasta. Tavallaan kaikki on jo olemassa. Ideat ja ajatukset täytyy vain poimia ja yhdistellä omalla uniikilla tavalla. Kaikki lainaavat ja varastavat ideoita tietoisesti tai tiedostamattaan, koska olemme aistein varustettuja, maailmassa jatkuvasti vuorovaikutuksessa olevia olentoja. Minkä tahansa uuden idean siemen on jo maailmassa. Nykymedian aikana suurempi ongelma kuin ideoiden määrä (avaatpa minkä tahansa median, informaatiota vyöryy silmiisi ja korviisi) on sen huomaaminen, mitkä asiat “resonoivat” sinulle ja mitä kaikesta tarjonnasta valitset omien ideayhdistelmien lähtökohdaksi.
Olen syntynyt kauan ennen internetin ja älypuhelimen keksimistä (Kiitos luoja, että olen saanut soittaa pitkän lapsuuteni puhelimella, jolla pyöritetään numerot! Muistan miltä tuntui pyörittää numero etusormella, muistan pyörittämisen rytmin ja numerovalitsimen äänen, kun kiekko palautui takaisin paikoilleen. Siinä ajassa kun ennen valittiin numerot ja odotettiin linjan yhdistymistä on nykyään katsottu puolisataa videota ja viestitelty kolmensadan kanssa. Onko se hyvä asia? Ei.) Lapsuuteni lankapuhelinajasta johtuu, että minulla on fyysinen “Inspis”-mappi, johon kerään kaikenlaista, mikä “tuntuu tärkeältä” (jos olen aivan rehellinen, kyse on oikeastaan paitsi mapista myös koko kaapista, jossa mappi on, työnnän sinne kaikenlaista mikä voi Tulevaisuudessa olla Todella Tärkeää). Selaan kansiota, kun olen jonkin idean tarpeessa. Avasin sen juuri ja siellä oli mm. kuva pappa Tunturilla ajavasta miehestä. Mietin heti, voisiko se liittyä johonkin seuraavan kirjan kohtaukseen. Huomasin myös, että kansiossa oli useita kuvia avantouimisesta ja oho - olen juuri aloittanut talviuimisen! Inspiskuvilla on näköjään myös taipumus siirtyä toiminnaksi ja todellisuudeksi.
Kahoitan sinuakin keräilemään kiinnostavia, kuumia, häiritseviä, riipiviä, kelloja soittavia, tunteita ja kysymyksiä herättäviä asioita, ennen kuin todella tarvitset niitä. Kun sinulta yht’ äkkiä kysytään “mikäs se sinua kiinnostaa tai puhuttelee”, selaat kansiotasi ja sanallistat sieltä vaikka: ikääntyneiden ihmisten iho, ornamentiikka, algebra, muukalaislegioonat.
Kuuntelin kolmen amerikkalaisen “elämäntaitojättiläisen” keskustelua luovuudesta. Simon Sinecin podcastin vieraana oli Adam Grant ja Brené Brown. He totesivat, että luovuus on käyttäytymistä, ei ominaisuus. (Olen samaa mieltä.) Kuvioiden tunnistaminen (recognizing patterns) on luovuutta. Adam Grant käytti luovasta ideoinnista sanaa quilting - eli tilkkujen yhdisteleminen. (Hahaa! Tilkkuterapiaa!) Sekä hän, että Brené Brown puhuvat ideoinnista siltojen luomisena ja integraation muodostamisena. Luovuudessa kyse on niiden asioiden yhdistämisestä, jotka vaikuttavat olevan yhteenkuulumattomia, sanoi Brené Brown.
Heidän keskustelunsa vahvisti ajatustani siitä, että ideoinnissa on kyse erilaisten asioiden havainnoimisesta, keräämisestä, poimimisesta ja yhdistämisestä uudella tavalla. Brené Brown puhuu toistuvan kuvion löytämisestä laajan referenssikokoelman ja ajatteluverkon avulla. Niin tieteen kuin taiteenkin alueilla täytyy ensin kerätä tietoa ja aineistoa, jotta hahmottaa, missä kontekstissa omaa kysymystään tai aihettaan pyörittelee. Kun ollaan luovassa prosessissa - kun etsitään vaikkapa oikeaa näkökulmaa artikkeliin - täytyy ensin koota tietoa ja ajatuksia ja tämän jälkeen “askarrella” asian parissa tai “antaa aineiston kehkeytyä”vähän niinkuin keitetään hitaasti keittoa.
Juha T. Hakalan uusimmassa kirjassa Oivallus sivutaan mm. Medici-ilmiötä, josta Frans Johansson on kirjoittanut samannimisen teoksen. Termi viittaa renessanssiksi kutsuttuun ajanjaksoon, kun Medici-suvun vauraus houkutti eri alojen ammattilaisia Firenzeen ja heidän keskinäinen vuorovaikutus vauhditti taiteen ja tieteen kehitystä. Kyse on eri asiantuntijuuksien ja alojen yhteen tulemisesta, joiden ristisiitoksessa syntyy uraauurtavaa uutta ajattelua ja keksintöjä. Medici-ilmiö tarkoittaa, että mullistavat ideat syntyvät jo tunnettujen alojen välimaastossa. Luovat ideat siis syntyvät eri yhteyksistä tulevien asioiden yhteen tulemisesta.
Juha T. Hakala summaa kirjassaan tekijöitä, joita tarvitaan oivalluksiin. Hänen mukaansa hyvät oivallukset syntyvät seesteisessä, rentoutuneessa mielentilassa ja mielekkääksi koetussa ympäristössä. Oivallukset syntyvät tilassa, jossa ei ole suorituspaineita. Kun pakottomasti puuhailee jotain “muuta” kuin “varsinaista” asiaa, mieli on vapaa askartelemaan. Tietoisen ajattelun ja itsesensuurin ohittamiseen on myös harjoituksia, vaikkapa “kirjoita mahdollisimman huono runo” tai “piirrä vasemmalla kädellä vapaata viivaa”. Kaikenlaiset mielen ja kehon lämmittely- tai virittämisharjoitukset voivat olla tie kohti oivallusta.
Monet luovat ihmiset kokevat kehollisen toiminnan todella tärkeäksi uutta luovassa ajatustyössä. Hakala kertoo, että liike eri muodoissaan liittyy moneen oivalluskokemukseen. Liike voi olla paitsi liikuntaa myös autolla ajamista, junassa istumista tai vaikka kukkapenkkien kitkemistä.
Brené Brown kertoo podcast-keskustelussa pelaavansa paljon pingistä kirjoittaessaan kirjaa. Eli hän antaa aivoilleen jotain suhteellisen yksinkertaista tehtävää, jotta laaja tiedon “verkko” mielen toisissa osissa voi työstää ongelmaa. Monet kirjoittajat kertovat “kävelyttävänsä” käsikirjoitusta tai siivoaavansa, silittävänsä tai neulovansa kirjoittamisen lomassa. Konkreettista askaretta tehdessä mieli kiinnittyy johonkin tehtävään osittain. Näin kriittiset ajatukset eivät jarruta luovaa ajattelua. Näin mahdollinen totuttu tapa pyrkiä ratkaisemaan asia mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä ei pääse häiritsemään prosessia.
Luovat toimijat yhdistelevät asioita uudella tavalla. Luova ihminen poimii jotain maailmasta (tai maasta, koska siinä jalkojen juuressa on aina jotain kiinnostavaa, mihin voi kompastua). Näin syntyvät keksinnöt, innovaatiot, taide, tiede - no, kaikki.
Siispä ajatus tälle vuodelle:
Kuinka lisätä pakottomuutta, rentoutta, tilaa, liikettä ja erilaisten ainesten yhdistelyä?
Voisiko vaikka nyt rentouttaa hartiat, katsoa ulos ja antaa ajatusten vaeltaa hetken?
*
Haluatko blogikirjoitukseni suoraan sähköpostiisi? Blogitekstin mukana lähetän konkreettisia vinkkejä, kuinka luovuutta voi lisätä arjessa, tietoa kirjailijavierailuistani sekä kutsuja lukijatapaamisiin. Pääset postituslistalle lähettämällä viestin "uutiskirje": minna.r.haapasalo@gmail.com.
*
Tämä blogi on minulle paikka pohtia ja ylläpitää luovuutta. Julkaisen noin kolmen-neljän viikon välein.
*
Tekstissä viittaan:
Simon Sinec podcast: A bit of optimism with Brené Brown and Adam Grant: Part One
Juha T. Hakala: Oivallus. Ratkaiseva välähdys ja mitä siitä tiedetään. 2022. Alma.
*
Voit lähettää minulle kommentteja kirjoituksistani tai ehdotuksista blogitekstien aiheiksi joko kommentoimalla alle tai lähettämällä viestin: minna.r.haapasalo@gmail.com.
Minut löytää facebookista ja instagramista @minnahaapasalo.
*
Blogin kuva Maria Grönroos @studioliikkuva
*