• minnarhaapasalo

Täsmäohjeita ja esikuvia kirjottajalle


Guardian-lehti julkaisi vuonna 2010 artikkelin, Ten rules for writing fiction (part one) sekä (part two), johon he olivat pyytäneet useilta arvostetuilta kirjailijoilta kymmenen sääntöä tai ohjetta fiktion kirjoittamiseen. Idea oli otettu yhdysvaltalaisen rikoskirjailijan Elmore Leonardin (1925-2013) kymmenestä säännöstä, jotka hän kirjoitti alun perin lyhyeen juttuun The New Your Times:n vuonna 2001. Säännöt julkaistiin kirjana vuonna 2007 otsikolla Elmore Leonard's 10 Rules of Writing.


Kiinnostuin sekä Guardianin sääntölistauksista että alkuperäisistä Leonardin neuvoista, koska olin pulassa. Kirjoittaminen takkusi. Ja mikäs sen parempaa kuin viisaiden ja tuottoisien kirjailijoiden kootut vinkit lyhyessä muodossa.


Ohjeita oli monenlaisia.

Lähes kaikki kirjailijat kehottivat ensisijaisesti kirjoittamaan.

Englantilainen Philip Pullmanin (s.1946) vastaus Guardianin vinkkipyynnölle oli kenties suorasanaisin:

"Tärkein sääntöni on sanoa ei tällaisille pyynnöille, jotka vievät minut pois tärkeimmästä työstäni."


Irlantilainen kirjailija ja kriitikko Colm Tóibín (s. 1955) kaikki säännöt kuvasivat varsin riisuttua elämäntapaa luovan työn ylläpitämiseksi:


1) Vie loppuun kaikki mitä aloitat.

2) Jatka.

3) Pidä henkinen pyjama päällä koko päivä.

4) Lakkaa säälimästä itseäsi.

5) Ei alkoholia, seksiä tai huumeita kun työskentelet.

6) Työskentele aamulla, pidä lyhyt lounastauko, työskentele iltapäivällä ja katso sitten kuuden uutiset. Palaa työskentelemään ennen kuin on aika mennä nukkumaan. Ennen sänkyyn meno, kuuntele Schubertia, mieluiten samaa sävellystä.

7) Jos sinun täytyy lukea, nosta mielialaasi lukemalla elämänkertoja kirjailijoista jotka tulivat hulluiksi.

8) Lauantaisin voit katsoa vanhan Bergmanin elokuvan, mieluiten Naisen naamio tai Syyssonaatti.

9) Et matkusta Lontooseen.

10) Et matkusta mihinkään muuallekaan.


Vaikka matkustuskieltoa on pandemiaolosuhteissa helppo toteuttaa, en pystynyt eläytymään Colmin kuvaamaan kirjoittajan elämäntyyliin.


Jatkoin ohjeiden suomentamista ja minulle ennestään tuntemattomien kirjailijoiden googlailua. Tyypilliseen tapaani astelin suoraan syvälle suohon. Nopeaa apua ei tullut, ainoastaan enemmän ja enemmän pohdittavaa. Vietin aikaa nettihetteikössä surffaillen ja käsikirjoitus lipui yhä kauemmas mielessäni.


Päädyin tutustumaan Diana Athilliin (1917-2019). Kiinnostuin hänestä, koska hän eli 101-vuotiaaksi ja tuli suuren yleisön tietoisuuteen omaelämänkerrallisilla kirjoillaan 83 -vuotiaana. Diana Athill teki työuransa kuuluisassa André Deutsch kustantamossa kustannettavien teosten valitsijana ja monien tunnettujen kirjailijoiden kustannustoimittajana. Hän toimi kustantamossa 75-vuotiaaksi saakka. Päädyin katsomaan hänen haastattelujaan, joissa hän kertoo elämästään ylistäen mm. ensimmäistä rakastettuaan sekä kuvailee yksityiskohtia myöhemmistä miessuhteistaan. Kiehtova ihminen. Jämähdin katsomaan kirjailija Alice Munron ja Diana Athillin keskustelua vuodelta 2009. Kaksi valkohiuksista naista ja yksi - arviolta heitä hieman nuorempi - mies istuvat suuren yleisön edessä. Alice Munro on haastattelussa 71-vuotias ja Diana Athill 92. He molemmat kuvaavat elämäänsä sillä hetkellä huomattavaksi vapaammaksi ja vähemmän huolestuneeksi kuin nuorempana. Inspiroiduin. Mahtavia esikuvia!


Guardianin vinkkiartikkelissa Diana antoi kolme ohjetta:

1) Lue teksti ääneen itsellesi, vain siten tiedät, onko lauseiden rytmi oikein, (proosan rytmi on liian monimutkainen ja hienovarainen, jotta sen voisi ajatella läpi, sen saa oikein vain kuuntelemalla.)

2) Leikkaa (paremminkin LEIKKAA): vasta kun tekstissä ei ole tarpeettomia sanoja, voi jokaisen tärkeän sanan ottaa huomioon.

3) Aina ei tarvitse murhata rakkaitaan, niitä lauseita ja kuvailuja, joista olit kirjoittaessa erityisen ylpeä, mutta palaa takaisin ja katso niitä epäillen. Melkein aina teksti on parempi ilman niitä. (Jokainen tyytyväisyyden pilkahdus ei ole epäilyttävä, sinun täytyy varoa vain kohtia, jotka aiheuttavat omahyväistä iloa).


Jostain syystä ideoita omaan käsikirjoitukseeni alkoi taas tulla. Seuraavaksi tarvitsisin asiantuntija-apua porsaiden syntymän kuvaamiseen.

Poimin muistikirjaani Zadie Smithin (s. 1975) sääntölistan viimeisen kehotuksen: "Kerro totuus minkä tahansa hunnun takaa minkä keksit, mutta kerro se. Ja alistu elämänmittaiseen suruun siitä, ettet koskaan ole tyytyväinen."


Uskion Jeannette Wintersonia (s. 1959), kun hän neuvoi:

8) Ole kunnianhimoinen työn suhteen, älä palkkion tai saavutuksen suhteen.

9) Luota luovuuteesi.

10) Nauti työstä.


Käytin siis tunteja tavaten ja kääntäen kirjoittajien ohjeita (ja osan ajasta katselin Diana Athillin haastatteluja hänen rakkauselämästään.) Aloin saada taas tuntumaa siihen, miten kirjoittaja voi suhtautuu työhön.

Päätin aika pian - suunnilleen kohta - totella Helen Simpsonia (s. 1959), joka oli lähettänyt Guardianille Philip Pullmanin tavoin vain yhden ohjeen:


"Lähimpänä ohjetta minulla on post-it lappu seinälläni, jossa lukee "Faire et sa taire" (Flaubert) eli Toimi, älä puhu.

Siis - takaisin käsikirjoituksen pariin.


*


Toivon, että sinun luovat projektisi (olivat ne sitten kirjoittamista, kollaaseja, sävellyksiä, neuleita, performatiivisia tekoja tai jotain muuta) hyötyvät myös joistain näistä ohjeista.

Välillä jokainen tarvitsee toisten tekijöiden vinkkejä, kannustusta ja esimerkkiä.

Suomentaessani olen voinut tehdä virheitä, joten kannattaa tutustua alkuperäisiin artikkeleihin.

Löydät ne alla olevasta linkistä.


*


Luovia tekoja arkeesi!


https://www.theguardian.com/books/2010/feb/20/10-rules-for-writing-fiction-part-two


https://www.theguardian.com/books/2010/feb/20/ten-rules-for-writing-fiction-part-one



Tämä blogi on minulle paikka pohtia ja ylläpitää luovuutta. Julkaisen noin kolmen viikon välein.


#lupaluoda #luovaarki #luovuus #luovaprosessi










122 views0 comments

Recent Posts

See All