Kuulin aamulla pätkän upeasta Yle ykkösen radio-ohjelmasta “Kuusi kuvaa”. Ohjelmaformaatissa haastateltava on aina valinnut viisi tärkeää kuvaa elämänsä ja uransa varrelta. Lopuksi haastattelija kysyy, mikä olisi kuudes kuva, kuva tulevaisuudesta, jota kohti haastateltava toivoo menevänsä. Uusimman jakson haastateltava oli upeasti urastaan ja elämästään puhuva pianisti ja valokuvaaja Ville Hautakangas. Hänen tulevaisuuden toivekuvansa oli tyhjä tila, jossa on hyvä piano, jota hänellä on aikaa soittaa. Ammattipianisti totesi, että arkinen elämä on sellaista, että soittamiselle antautumiselle on aika vähän tilaa.
Jäin miettimään tätä.
Jos ammattitaiteilijalla on liian vähän aikaa keskeisimmälle luovalle toiminnalleen, miten onkaan kaikkien tavallisten oman elämänsä luovuuden ylläpitäjien?
Onko sinulla aikaa ja tilaa sinun metaforiselle pianollesi?
Usein korostetaan, että luovuuteen kuuluu myönteisyys, suostuminen ja hyväksyminen. Luovan ihmisen kuuluu sanoa “kyllä”. Kuten olen aikaisemmissakin blogikirjoituksissani todennut, kasvatuspsykologi Ruth Richardsin mukaan (2018/2019) luova ihminen on ominaisuuksiltaan avoin (open), tietoinen (aware), läsnä (present), puolustautumaton (non-defensive), aktiivisesti osallistuva (actively involved) ja riskejä ottava (risk-taking). Avoimuus, osallistuvuus ja puolustautumattomuus kuulostaa myönteisyydeltä ympäristöä kohtaan, "kyllä" -kielen käyttämiseltä, suostumiselta. Kun opetan teatteriopiskelijoille devising-työtapaa - eli luovaa prosessia, jossa tyhjästä, ilman valmista käsikirjoitusta tehdään esitys - opetan, että täytyy osata improvisaation ensimmäinen sääntö: hyväksyminen. On osattava sanoa kollegan ideoille “Joo, ja-”. Kun luodaan yhdessä uutta esitysmateriaalia, täytyy jatkaa toisen ideaa. Opetan, että luovan tuottamisen ja karsivan analyysin työvaiheet ovat erillisiä.
Nyt mietin ensisijaisesti tuota jälkimmäistä työvaihetta: karsivaa analyysia. Ei:n sanomista. Ulos rajaamista ja vähentämistä.
Ajattelen, että ihminen voi olla avoin, puolustautumaton ja osallistuva SEKÄ sanoa monille asioille ei. Jokainen meistä voi avoimesti ja ei-defensiivisesti rajata, kieltäytyä, poistua, vähentää, lakata ja lopettaa.
Koska maailma pursuaa asioita, johon voisimme osallistua, on yhä tärkeämpää punnita mihin kaikkeen ehdimme. Jokaisen arjessa on asioita, joita täytyy, pitää ja voi tehdä. On asioita, joita tunnemme velvollisuudeksi tehdä. On asioita, joita haluamme tehdä, mutta emme jostain (todellisesta, opitusta tai kuvitellusta) syystä voi tai pysty tekemään.
Todellinen valinnanmahdollisuus aikuisen ihmisen arjessa on usein rajallinen (koska aika, raha, lapset, koira, työt, ikä, puoliso, vanhemmat, asuntolaina, vene, tunteet, pomo, pomonpomo, lapsenlapset, mökki, sairaus, ex-puoliso, anoppi, appi, yksinäisyys, ystävät, viholliset, väsymys, ruoanlaitto, siivoaminen, kissavideot, laskut, hammaslääkäri jne).
Kaikesta tästä syystä on erityisen tärkeää olla tietoinen (aware) mitä On Mahdollista jättää tekemättä niissä valinnanmahdollisuuden rajoissa, jotka kulloinkin on. (Ja mitkä luovan toiminnan esteet ovat vain tekosyitä, mukavia alibeja, jotta voimme rauhassa jatkaa epätyydyttävää elämäämme ja jatkaa siitä valittamista.)
Marraskuu on täydellinen aika punnita tarkasti, tietoisesti ja läsnäolevasti mitä kaikkea ei OIKEASTI tarvitse tehdä. Mihin kaikkeen ei OIKEASTI tarvitse venyä. Minkä kaiken voi skipata kalenterista.
Kun luonto riisuutuu, yksinkertaistuu ja kääriytyy pimeyteen, on hyvä ottaa siitä mallia: yksinkertaistaa, olennaistaa ja hidastaa arkea. Näin saamme - puf, kuin taikaiskusta - tilaa ja aikaa luovuudelle. Näin saan kiireettömän iltapäivän, jota en tiennyt minulla olevan. Saan kynttilän valoa ja ulkona tippuvaa sadetta, joka antaa luvan olemiselle.
Pidin marraskuun ensimmäisenä päivänä luennon Valkeakosken kirjastossa otsikolla “Saa luoda”. Luennossa tiivistin ohjeet kohti luovaa toimintaa näin:
Pysähdy
Lopeta
Tee toisin.
Kohta kaksi tarkoittaa kaiken vähemmän tärkeän lopettamista. Kaiken sen lopettamista, joka on pianonsoiton, maalaamisen, kirjoittamisen, leipomisen, askartelun, tuunaamisen, rakentamisen, keksintöjen, merkityksellisen ja iloisen luovan elämän tiellä. Jos haluaa valita jotain kohdasta kolme (esimerkiksi käyttää sunnuntait kirjoittamiseen), on tehtävä kolme asiaa kohdan kaksi ohjeen mukaan (lopettaa sunnuntaisin puoleenpäivään asti nukkuminen, kylässä käynti ja ruoan laittaminen tulevaa viikkoa varten).
Lähes kaikilla ihmisillä (jotka ovat yli 7 vuotiaita) on paljon velvoitteita ja vastuita, jotka tulevat ennen sitä “omaa kivaa puuhaa”. Silti väitän, että puuhaamme paljon epäolenniaia asioita. Häsäämme paljon sellaista, joka vie meitä kauemmas merkityksellisestä, luovasta toiminnasta. Itse esimerkiksi selaan liikaa somea ja katson telkkaria. Voisin levätä ja palautua paljon paremmillakin tavoilla.
Mitä kaikkea aiot siis seuraavina viikkoina vähentää, jotta joka viikko sinulla on mahdollisuus myös tippua ajattomuuteen ja ennustamattomuuteen. Suoritusten ja velvollisuuksien ulkopuolelle. Luomaan yksin tai yhdessä muiden kanssa.
Tässä muutamia vinkkejä täytetoiminnasta kieltäytymisen lisäksi:
Alenna rimaa.
Harjoita läsnäoloa.
Mene toimintaan, mene suoraan toimintaan kulkematta lähtöruudun kautta.
Että mitenkä? (saattaa joku kysyä)
Riman alentaminen tarkoittaa, että et pyri laatuun, etkä lopputulokseen. Pyrit ainoastaan tekemisen sitä, mikä on käsillä. Tee sitä mikä sinulle on luovaa ja merkityksellistä. Kirjoita, soita, askartele, leivo, tanssi päin p-tä mieluummin kuin et ollenkaan. Tee vielä huonommin ja epämääräisemmin. Itseasiassa vasemmalla kädellä tekeminen on oma metodinsa. Mitä voisit löytää, jos piirtäisit silmät kiinni?
Läsnäolon harjoittaminen tarkoittaa (koko elämän kestävää) paluuta nyt-hetkeen. Takaisin tähän hetkeen eilisen teoista ja tekemättä jättämisistä. Takaisin tähän hetkeen tulevan murehtimisesta ja siihen valmistautumisesta. Tietysti välillä myös muistelemme mennyttä ja suunnittelemme tulevaa - nämä molemmat ovat tärkeitä toimia. Mutta kun muistelet, muistele. Kun suunnittelet, suunnittele. Ja sitten - NYT - kun on aika soittaa, soita. Kun on aika kirjoittaa, kirjoita. Kun on aika päästää kaikki ajatukset menemään ja vain nähdä pisarat, jotka kerääntyvät parvekkeen kaiteeseen, katso. Näe.
Toimintaan meneminen tarkoittaa aivan samaa, kuin vankilaan meneminen Monopoli pelissä, siinä viimeisessä nurkassa pelilaudalla ennen kuin avautuu neljäs suora kohti Mannerheimintietä, Erottajaa ja lähtöruutua. "Mene suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta." Et tarvitse neljää tuhatta monopolirahaa palkkaa (jonka saa vain lähtöruudun ohi kuljettuaan). Sinun kuuluu oikaista pelilaudan poikki suoraan vankilaan, eli toimintaan. Mene suoraan tuolille, joka on asetettu pöydän ja kirjoitusvälineiden ääreen. SIirry huoneeseen, jossa on piano (hyvä tai huono tai keskinkertainen). Kävele suoraan töistä taidemuseoon, kierrä näyttely (vaikka vartissa) ja istu kahvilaan kirjoittamaan muistikirjaan havaintojasi ja ajatuksiasi. Nouse ylös, pistä lempikappale soimaan ja päästä kehosi vapaaksi (sinun ei tarvitse osata mitään, noudata vain musiikin käskyjä).
Täydennä lauseet seuraavista aloituksista:
Huomenna en…
Ylihuomenna en…
Yliylihuomenna en…
Sen sijaan huomenna minä…
Ylihuomenna menen suoraan….
Nyt minä…
Muista:
Less is more and All you need is less.
Vähemmän on enemmän ja tarvitset vain vähemmän.
Kuullaan taas kuukauden päästä!
*
Tekstissä mainitsen:
Yle podcast Kuusi kuvaa Ville Hautakankaan elämästä:
Richards, Ruth: Everyday creativity and the healthy mind. Dynamic New Paths for Self and Society. 2018/2019. Palgrave Studies in Creative and Culture.
*
Muuten, vastikään ilmestyi uusi numero Luovuustilassa verkkolehdestä teemalla INSPIRAATIO. Monta hyvää artikkelia! Kirjoitin siihen kolumnin.
*
Tämä blogi on minulle paikka pohtia ja ylläpitää luovuutta. Julkaisen noin kolmen-neljän viikon välein.
*
Haluatko blogikirjoitukseni suoraan sähköpostiisi? Blogitekstin mukana lähetän konkreettisia vinkkejä, kuinka luovuutta voi lisätä arjessa, kerron kirjailijavierailuistani sekä lähetän kutsuja lukijatapaamisiin. Pääset postituslistalle lähettämällä viestin "uutiskirje": minna.r.haapasalo@gmail.com.
*
Voit lähettää minulle kommentteja kirjoituksistani tai ehdotuksia blogitekstien aiheiksi joko kommentoimalla alle tai lähettämällä viestin: minna.r.haapasalo@gmail.com.
Löydät minut facebookista ja instagramista @minnahaapasalo
*
Blogin kuva Maria Grönroos @studioliikkuva
*
Comments