Nukahdin joogatunnin tervetulosanoihin. Havahduin kuorsaukseeni, kun kuulokkeista tuli kehoitus laskeutua oikeaa jalkaa kohti. Makasin yhä tunnin alkuasemissa selälläni, ohjeistuksesta päätellen olin ollut poissa pelistä jo hyvän aikaa. Onnekseni kyseessä oli on-line tunti ja kamera ja mikrofoni oli kiinni. Myöhemmin minulle selvisi, että tunnin teema oli ollut lepo ja palautuminen. Suoriuduin siis hienosti.
Kokemus levosta ja palautumisesta on saavuttanut kehoni vasta hiljattain. Tietysti olen ymmärtänyt unen merkityksen aikaisemminkin, mutta vain mielelläni ja järjelläni. Aivojen tavoittama tieto ei vielä siirry toiminnaksi ja elämäntavaksi.
Olen lapsesta asti ollut huono lepäämään. Lopetin päiväunien nukkumisen puolitoistavuotiaana. Muistan, miten nukuttava aikuinen toisensa jälkeen uuvahti viereeni ja minä laskeuduin sängyltä muihin puuhiin.
Päivällä lepääminen (muulloin kuin sairaana) vaatii minulta suurta rohkeutta. Mietin: Mitä jos nukun vahingossa monta tuntia ja yöunet menevät? Mitä jos päivä menee hukkaan levätessä? Mitä jos jotain todella tärkeää jää nukkuessani tekemättä ja kokematta?
Olen aika hyvä puurtamaan ja pysymään käynnissä, toisinaan pelkän kahvin voimalla.
Jotakin tapahtui kuitenkin vuoden alussa: inspiroiduin lepäämisestä. Nyt kuulostelen levon mahdollisuuksia joka päivä. Tiistaina nostin jalat tuolille lounaan jälkeen ja suljin silmäni työhuoneen sohvalla. Torstaina minulla oli 10 minuuttia “luppoaikaa” siirtymien välillä. Istuin autossa ja suljin puhelimen. Käänsin etupenkin selkänojan niin taakse kuin sain ja suljin silmäni. Näinä hetkinä en nukahtanut, mutta lepäsin. Seuraavien tuntien aikana oloni oli aivan toinen - selkeämpi. Lepääminen ja levon vaikutukset ovat mieletön inspiraation lähde.
Helsingin Sanomissa oli 23.1. juttu unen vaikutuksesta. Artikkelissa Jukka Ruukki kirjoittaa, että kuolemme, jos emme nuku. Unella on yhtä ratkaiseva merkitys elossa pysymiselle kuin ravinnolla ja vedellä.
Ihminen on ainoa laji, joka jättäytyy tahallaan, tahdonalaisesti liian vähäiselle unelle, ja kärsiin sitten seurauksista: myrkytystilasta, joka syntyy, kun vireyttä ylläpitävien hermosolujen toiminta ja niiden polttoaine atp (adenotrifosfaatti) kuluu loppuun. Väsyneen ihmisen suorituskyky laskee ja hän on samantyyppisessä tilassa kuin humalassa. Kehoon muodostuu tulehdusreaktio. Ruukki kertoo, että univajeen aiheuttama tulehdus on yhdistetty liikalihavuuteen ja moniin kansantautiin kuten diabetekseen. Muistisairauksilla ja mielenterveyden ongelmilla on yhteys lepäämättömyyteen. Aivojen toimintaan univajeella on aina suora heikentävä vaikutus. Kolmen vuorokauden valvottamisen jälkeen ihminen alkaa tahdosta riippumatta nukahdella.
Kun nukumme, aivot työskentelevät. Aivot prosessoivat päivän ärsyketulvaa ja tapahtumia erityisesti REM-univaiheen aikana. Unen aikana aivojen kuona-aineet puhdistuvat. Aivoselkäydinneste pääsee huuhtelemaan soluvälitiloja syvemmin kuin valveilla.
Riittävät yöunet ovat siis elintärkeä asia. Toisille tekee hyvää nukkua pelkästään öisin, mutta riittävästi. Joitakin ihmisiä voi auttaa myös pieni lepo päivän aikana. Toisille pieni lepo kesken päivän voi auttaa ylläpitämään keskittyneisyyttä, ajatusten selkeyttä ja havainnontikykyä. HS:n artikkelin mukaan pienet unet ennen ja jälkeen oppimistilannetta helpottavat asioiden muistamista.
Kokemus ja tutkimus siis osoittaa, että tekee hyvää tekee välillä sulkea ulkopuolisten aistien virtaa ja rauhoittua. Miksi ihmeessä välillä on niin vaikea hellittää ja palautua kesken päivän? Miksi vaatii rohkeutta vetäytyä muutamaksi minuutiksi? Miksi silmien sulkeminen lounaan jälkeen aiheuttaa syyllistyyttä ja pelkoa “tehottomuudesta”?
Me Naisten tammikuisessa kolumnissa Riikka Suominen kysyy, mitä todella radikaalia tavallinen keski-ikäinen voisi tehdä. Kolumnissa naiset keskustelevat, mitä vallankumouksellista he voisivat toteuttaa. Yksi ehdottaa ulkonäöstä murehtimisen lopettamista. Suomisen valinta on lepääminen.
Hän kirjoittaa: “Uusliberaali yhteiskunta yrittää piiskata ihmisestä irti tehostamista, tuottavuutta ja kilpailukykyä.--- Kapitalismi vaatii ylläpitämään kasvua, joka on tuhoamassa elinolot. Tätä hullutusta voi vastustaa menemällä päiväunille.”
Suominen mainitsee amerikkalaisen taiteilija Tricia Hersey:n, The Nap Ministry -konseptin kehittäjän ja perustajan.
Tricia Hersey korostaa haastatteluissaan, että lepo ei ole tärkeä vain fysiologisesti. Lepäämättömyys kuluttaa paitsi fyysiset, myös henkiset voimamme. Tricia Hersey paransi omaa uupumustaan vuodesta 2013 alkaen lepäämällä paitsi itsekseen, myös toisten kanssa. Hän järjesti yhteisöllisiä päiväunia. Ihmiset saapuivat näihin hetkiin nukkumaan kuin janoiset kaivolle.
Hersey on tutkinut lepäämistä niin somaattisesta kuin kulttuurihistoriallisestakin näkökulmasta. Hänen sukulaisensa ovat puuvillapelloilla työskelleitä orjia, joiden keho oli täysin valkoisten omistajien palveluksessa. Hersey puhuu ja kirjoittaa erityisesti rodullistetun, sorretun näkökulmasta neljästä lepoon liittyvästä periaatteesta (jotka tässä vapaasti suomennettuna, virheet minun): 1) Lepo on kapitalismin ja valkoisen ylivallan vastustamisen muoto 2) Vapautuminen lähtee kehosta, keholla on kyky levätä 3) Uni on portti kuvittelemiseen, keksintöihin ja parantumiseen (imagine, invent and heal) 4) Unimaailmamme on varastettu ja saamme sen takaisin lepäämällä. Uni on portti mielikuvitukseen, alitajuntaan, luovuuteen. Kaikkiin geeniperimässämme kulkeviin tarinoihin.
Luovuuden näkökulmasta on selvää, että uuden luominen vaatii paljon asioiden rajaamista ja riittävää lepoa. Luovaan prosessiin sitoutuminen tarkoittaa, että monille kiinnostaville impulsseille on sanottava ei. Luovan prosessin ja lopputuloksen laatuun vaikuttaa paljon se tila ja aika, joka aiheen äärellä on mahdollista viettää: Toisinaan aktiivisesti työskennellen ja toisinaan prosessin äärellä lepäillen ja siitä etäisyyttä ottaen.
On aika hassua, että tähän asti olen harjoittanut luovuutta pääasiassa toimintaan enkä lepoon keskittyen. Lepo voi tietenkin olla myös yksinkertaista tekemistä: neulomista, kävelyä, tiskaamista. Ehkä paras tapa minulle on kuitenkin tämä uusin oivallus: silmien sulkeminen.
Oman kokemukseni mukaan lepääminen vaatii valtavasti rohkeutta. Onneksi tätäkin taitoa voi harjoitella pienin askelin, muutama minuutti kerrallaan.
*
Nukutko sinä riittävästi?
Onko sinun mahdollista sulkea muutamaksi minuutiksi silmät ennen tärkeää työtehtävää?
Rytmittyykö luova prosessisi lepohetkillä, jolloin kuuntelet hetken vain kehon hellittämistä?
*
Haluatko blogikirjoitukseni suoraan sähköpostiisi? Blogitekstin mukana lähetän konkreettisia vinkkejä, kuinka luovuutta voi lisätä arjessa, tietoa kirjailijavierailuistani sekä kutsuja lukijatapaamisiin. Pääset postituslistalle lähettämällä viestin "uutiskirje": minna.r.haapasalo@gmail.com.
*
Tämä blogi on minulle paikka pohtia ja ylläpitää luovuutta. Julkaisen noin kolmen-neljän viikon välein.
*
Tekstissä viittaan:
https://www.hs.fi/tiede/art-2000009153806.html (maksumuurin takana)
Res is Resistance by Tricia Hersey
*
Voit lähettää minulle kommentteja kirjoituksistani tai ehdotuksista blogitekstien aiheiksi joko kommentoimalla alle tai lähettämällä viestin: minna.r.haapasalo@gmail.com.
Minut löytää facebookista ja instagramista @minnahaapasalo.
*
Blogin kuva Maria Grönroos @studioliikkuva
*
Коментари