Kirjoittajan lajitreeni (sekä ideoita oheisharjoitteluun)

Kirjoittajan täytyy ensisijaisesti kirjoittaa, laittaa sanoja toistensa perään. Sanat ovat kirjoittajan savi, maali ja sävelet. 

Jos käytetään urheilun kielikuvia, on kirjoittamisen rutiini sitä varsinaista lajiharjoittelua. Jotkut kirjoittavat päivittäin, toiset viikoittain. Joku kirjoittaa kirjoituskurssilla ohjaajan johdolla, toinen kokoontuu kanssakirjoittajien kanssa kerran kuussa kahvilaan kirjoittamaan. 

Tärkeintä on kuitenkin jonkinlaisen kirjoitusrutiinin luominen. Rutiinia tukee kalenteroitu säännöllinen aika kirjoittamiselle: luovan kirjoittamisen ryhmän luoma kokoontumisaikataulu tai itse tehty päätös: joka lauantai käytän kaksi tuntia kirjoittamiseen paikassa x. 

Kirjoittamiseen liittyy kuitenkin myös muuta toimintaa, joka on yhtä olennaista kirjoittajalle, kuin kynän liike. Aivan kuten keihäänheittäjä harjoittelee muullakin tavalla kuin viskomalla keihästä kentällä, myös kirjoittaminen kehittyy myös muuten kuin näppäimistöä naputtamalla .

Mitä muuta kirjoittajan olisi siis hyvä tehdä, paitsi kirjoittaa?

Ehdotan seuraavaa: Kävellä, levätä, lukea ja puhua. 

Entä mikä vvoisi toimia oheistreeninä, vaikkapa silloin, kun kirjoittaminen takkuaa?

Tein sinulle loppuun listan ehdotuksia.

Tässä ensin ohjelmaa lajin treenaamiseen:

1. Kävele.

Kulje ulkona omatahtisesti ja omilla voimillasi eteenpäin (tai taaksepäin, jos huvittaa). Kävele päivittäin ulkona.

Monet kirjoittajat ja ajattelijat ovat lausahtaneet (ja kirjoittaneet) kävelemisen hyödyistä. Uusin kävelemistä käsittelevä kirja, jonka olen kuunnellut on norjalaisen kustantajan ja tutkimusmatkailijan Erling Kaggen teos Kaikki paitsi käveleminen on turhaa. Kagge kertoo omista kävelyistään, siteeraa monia muita kävelijöitä ja nimeää intohimoisia kävelystä kirjoittaneita (nimilistaa en lähde tässä toistamaan). Tosi moni KUULUISA ajattelija on kävellyt (jos haluat kuuluisaksi ajattelijaksi, harkitse kävelemistä).

Kävellen asettuu itselleen sopivaan tahtiin maailman kanssa, jolloin on helppo tehdä havaintoja maailmasta. Havaitseminen taas on kirjoittamisen (tai minkä tahansa luovan toiminnan) lähtökohta. Kävellessä asettuu maailmaan sillä tahdilla kuin itselle on luontevaa. Silloin tulet tehneeksi havaintoja, jotka vain sinä voit tehdä. (Vaikka: sapluunalla maalattu kissa betonissa, voikukka asfaltinraossa, lokin siiven liike, ihmisen äänen sointi, kun hän puhuu jollakulle. )

Koska kirjoittaessa katselee lähinnä tekstiä - tai tyhjää sivua tai näyttöä - on erittäin tärkeää nähdä myös jotain muuta. Kävellessä lepuutamme paitsi silmiä (ja niiden ympärillä olevia lukuisia lihaksia), myös tekstin kanssa kamppailevia aivojamme. Moni pulma ratkeaa kävelemällä.

Kagge kertoo kirjassaan, että eri puolilla maailmaa tutkitaan kävelemisen vaikutusta luovuuteen, eli sitä kuinka jalat vaikuttavat aivoihin. Stanfordin yliopistossa 2014 tehdyssä tutkimuksessa 6-15 min kävely lisäsi koehenkilöiden luovuutta 60 prosenttia verrattuna ryhmään, joka istui saman ajan. Käveleminen vaikuttaa tietenkin kokonaisvaltaisesti mielen ja kehon terveyteen. Kagge huomauttaa, että jo Hippokrates kehotti pahalla mielellä olevaa menemään kävelylle. Jos olo ei parantunut, kannatti mennä uudelleen kävelylle.

Erityisen hyvää kirjoittamiselle tekee käveleminen haahuillen ja vaellellen. Yksi avantgardistisen taideryhmän Kansainvälisten situationistien lanseeraama metodi on päämäärätön ajelehtiminen, derivé. Ehkä jotain samantyyppistä Henry David Thoreau hahmotteli kirjoittaessaan vuonna 1862 ilmestyneessä tekstissään Walking kuljeskelusta - saunter - jolloin kävelylle lähdetään seikkailun hengessä, kuin ei koskaan palattaisi kotiin. Rutinoituneiden reittien ja valmiiksi siloteltujen teiden sijaan tarkoitus on löytää itselle tuntemattomia polkuja ja paikkoja. Eksyminen on jopa toivottavaa. Reittivalinnoissa voi mielessä pähkäilyn sijaan käyttää hyväkseen sattumaa (mene myötätuuleen, suuntaa valoa kohti), suunnan arpomista (heitä noppaa, jos tulee parillinen luku, mene vasemmalle, jos pariton, oikealle) tai vaikka jonkin värin mukaan suunnistamista (mene aina sinne, missä näkyy sinistä). Yksinkertainen ohje voi olla kulkea aina eri reittiä kuin ennen. 

Toisaalta samojen polkujen tallaaminen päivästä toiseen toimii myös kirjoittajan oheistreeninä, koska luonto tai todellisuus ei ole koskaan sama, kun ajankohta vaihtuu. Vaikka kävelisin joka päivä samaan aikaan saman reitin, voin havaita eri asioita kuin eilen. Säätila on aina erilainen ja vastaantulijat vaihtelevat.

Kävellen ajattelu on oikeastaan kävellen kirjoittamista.

2. Ota nokoset, lepää

Oletko saanut palautetta, että olet ali- tai ylisuoriutuja? Tuntuuko sinusta, että saat aina aikaan vähän vaille sen mitä pitäisi? Vai pyritkö aina 110 prosenttiseen suoritukseen? Ehkä molempiin ongelmiin auttaa rehellinen höllääminen, lepo. Ongelma molemmissa tapauksissa saattaa olla suorittamisen käsitteessä, lopputulokseen keskittymisessä. Kuvittelet ehkä, että tekemisen määrä tai työhön käytetyt tunnit ratkaisevat.

Todellisuudessa laatu ratkaisee. Sisältö ratkaisee. Uutta luovaa, tuottavaa työtä pystyy tekemään ehkä korkeintaan 3-4 tuntia päivässä (olen lukenut tämän jostain, en muista mistä). Tämän lisäksi voi toki työskennellä, mutta muiden työtehtävien on hyvä olla rutiininomaisia pikkuasioiden hoitamisia tai osallistumiseen painottuvia, joissa et ole vastuuroolissa. 

Pohjois-Eurooppalaiseen työkulttuuriin ei ole juurtunut työn jaksottaminen, iltapäivällä tapahtuva siesta. Meillä on tapana puurtaa putkeen vähintään 8 tuntia mahdollisimman tehokkaasti, hoitaa sitten kauppa- harrastus- tai hoivarumba ja joskus illan tunteina kaatua sohvalle ruudun ääreen viettämään “omaa aikaa”. Ensin työ, sitten huvi. Ensin velvollisuudet, suoritukset, olemassaolon oikeutuksen lunastaminen ja vasta sitten vetäytyminen ja mielihyvä. Työviikon jälkeen moni on niin väsynyt, että vapaa-aika menee palautumiseen. 

Miten työstä voisi tehdä mukavaa ja mielekästä? Voisiko laatuun keskittyminen auttaa?  Entä jos meillä pohjoisessakin iltapäivän lepohetki juurtuisi työtapaan. Mitä jos lounaan jälkeen kaikkien tulisi vetäytyä unen ja valveen rajalle edes vartiksi. Torkkupeiton alle, työtuoliin silmät kiinni ja jalat rahille nostettuna, kaikki laitteet käsistä pudonneina vaikka ikkunasta ulos katsellen tai pihalla käpsehtien.

Tom Hodginson kirjoitti 2004 kirjan How to be Idle, Joutilaisuuden ylistys, jossa neuvotaan kuinka ollaan jouten vuorokauden jokaisena tuntina. (Taito on vaativa, harva pystyy sellaisiin suorituksiin!) Kello kolmen joutilaisuuteen kuuluu nokoset, jotka mukavasti jakavat päivän kahteen osaan. Hodginson esittää, että iltapäivälepo on luonnollinen osa vuorokausirytmiä, jonka teollinen vallankumous riisti ihmisiltä. Ei enää salatirsoja työpaikan vessassa (joihin Hodginson kertoo asentovinkin: istu pytyllä poikittain, nojaa päätä seinällä tyynynä olevaan vessapaperirullaan ja nosta jalat vastapäiselle seinälle) vaan rehellisiä lepohetkiä!  

Jotta työpäivän jälkeen on voimia jatkaa mielekästä elämää  - vaikka olla läsnä lapsille tai puolisolle, mennä lukupiiriin tai käydä taidenäyttelyssä - on palauduttava jo työpäivän aikana, ei vasta sen jälkeen. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että on paljon järkevämpää keskittyä työtehtävien sisällölliseen laatuun, kuin määrälliseen lapioimiseen. Väsyneenä virheiden tekeminen ja ihmisten väliset konfliktit lisääntyvät. Levänneenä pystymme paremmin arvioimaan mihin kannattaa milloinkin käyttää aikaa ja miten työ tulee laadukkaimmin tehdyksi.

Työn laatu paranee, kun olemme virkeitä. Etäisyyden ottaminen tekeillä olevaan asiaan kirkastaa ajattelua. Levon aikana touhuamisen aikaansaama turha sakka laskeutuu pohjaan ja näemme pintaa syvemmälle.

Hodginson muistuttaa, että maailmanuskontojen perustajat torkkuivat. He vetäytyivät säännöllisesti päivittäisestä touhuilusta. Merkittävä ilmestys tai ratkaiseva innovaatio tulee tuhat kertaa todennäköisemmin, kun heittäydyt pitkäksesi tai istut puun alle silmät kiinni. Jos siis jotakuta kiinnostelee jonkin merkittävän idean keksiminen tässä maailman ajassa. (Mitä näitä nyt on, rauhanomainen rinnakkainelo, ekosysteemin kestävyys, kestävyysvaje.) 

Lepääminen ei ole laiskuutta vaan viisautta. 

3. Lue

Lue ennakkoluulottomasti kaikenlaista. 

Kirjallisuuden kaikkiruokaisuuteen voi auttaa, jos osallistuu (vaikkapa vain puolittaisesti tai kevyesti inspiroituen) johonkin lukuhaasteeseen. Lukuhaasteissa saa vinkkejä kirjoista, joita ei muuten tulisi luettua. Esimerkiksi joka vuoden alussa ilmestyvä Helmet -lukuhaaste on pääkaupunkiseudun kirjastoverkoston julkaisema vuosittainen lista erilaisista tavoista löytää uutta luettavaa. Tämän vuoden otsikoissa on mm.

6. Kirjassa on prologi eli esipuhe.

8. Kirjan kannen pääväri on vihreä tai kirjan nimessä on sana vihreä .

13. Kirjailija on työskennellyt kirjastossa.

Lista antaa myös ehdotuksia luettavista kirjoista. 

Lukuhaasteita löytyy myös somessa. Somehaasteen ansiosta sain taannoin luettua Karamazovin veljekset - jonka lukeminen oli ajoittain yhtä tuskaa (koska teksti on ilmestynyt jatkokertomuksena, siinä on kaikenlaista sivupolkua, joilla kirjailija parka hankki elantoa). Olin julkisesti (ja mahtipontisesti) sitoutunut klassikon läpikäyntiin, enkä ylpeyttäni pystynyt lopettamaan. Vaikka olisin välillä mielummin hypännyt rotkoon, rämmin loppuun. Kannatti.

Kirjoittamiseen voi myös virittäytyä juuri tiettyä kirjailijaa lukemalla. Voit hankkiutua jonkin itsellesi tärkeän kirjailijan oppiin yksinkertaisesti lukemalla hänen kirjojaan. Voit aloittaa kirjoitussession lukemalla pätkän ja kokeilla vaikka imitoida ihailemaasi kirjoittajaa. Saat tekstin alkuun ja voit lähteä sitten omille poluille. Voit myös tutkia kiinnostavan kirjan rakennetta, rytmiä, sanavalintoja, tunnelmaa. Voit löytää millä tavalla kirjailija käyttää kieltä ja kokeilla matkia häntä. 

Joskus liian lähellä omaa kirjoittamista olevat tekstit häiritsevät omaa kirjoittamista (itselleni käy usein näin). Hae silloin lukemisesta vapaahetkiä kirjoittamiselle. Haahuile jossain aivan eri lajityypissä kuin mihin oma työsi liittyy. Itse kuuntelen paljon tietokirjoja, kun oma käsikirjoitus on aktiivisesti työn alla. 

4. Puhu, kysy, ihmettele

Metsästä lajikumppaneita, jotka osaavat kysyä ja kuunnella. Voit löytää heidät puolihämäristä huoneista muistikirjan äärestä, harrastuksen parista, kahvilan perältä kirjaan hautautuneena tai museon käytäviltä.  Kun löydät luottoihmisiä, pidä heistä hyvää huolta. Muista välillä sulkea oma suusi ja kuunnella heidän juttujaan. 

Juttele aihealueesta, josta olet kirjoittamassa. Ihmettele ääneen miten ratkaisisit jonkin kirjoittamiseen liittyvän pulman. Kysy kirjoittamiseen liittyviä kysymyksiä. 

Puhuminen on paitsi kommunikointia myös ajattelua. Kun siis alat puhua, ei sinun tarvitse tietää, mihin keskustelu johtaa. Puhuminen ei ole pätemistä eikä olemassa olevan tiedon esittelyä. Puhuminen ei ole kilpailu eikä arviointitilanne. 

Yleensä ihmiset auttavat mielellään kirjoittajaa eteenpäin. Moni tuntematonkin voi haluta osallistua taustatutkimukseesi, jos kerrot olevasi kirjoittamassa aihealueesta, josta he tietävät. Jos pyydät taustahaastattelua tai -keskustelua, muista henkilöä jollain tavalla, esimerkiksi kiitoksin mahdollisen tekstin alussa tai lopussa.

Ihmisillä on paljon fiktiota kiinnostavampia kokemuksia, tarinoita ja tietoja. Jutellessa myös käytetään kieltä. Saat ihmisiltä ilmaisuja, kuulet puhetapoja, hiljaisuuden kohtia, henkäyksiä, jotka sisältävät enemmän informaatiota kuin mikään lausuttu sana. Todellisia tarinoita ei saa tietenkään käyttää sellaisenaan ilman henkilön lupaa, mutta sinulle voi avautua uusi näkökulma aiheeseen, jota käsittelet. Saatat myös huomata, että harva asia tai teema on lopulta niin erikoinen, että vain muutama ihminen olisi sitä kokenut tai pohtinut (paitsi ehkä kuussa kävely). Yksityiset kokemukset ovat todella harvoin vain yhden ihmisen kokemia, vaan osia laajempia ilmiöitä, joita ajassa ja yhteiskunnassa tapahtuu.

Kirjoittamisen varhaisessa ideointivaiheessa voi olla hyvä suojella hentoja ajatustentaimia kriittisiltä mielipiteiltä, tyrmäyksiltä ja jopa ideavarkailta. Jos et ole vielä itsekään varma alatko kirjoittaa aiheesta, voi olla viisasta hautoa ja kehitellä ideaa. Tässäkin vaiheessa luotetusta kommentoijasta voi kuitenkin olla valtavasti apua. Luotettu saattaa olla jonkin aivan muun alan ihminen, jolta voit kysyä mitä hänellä tulee mieleen x - asiasta tai tunteeko hän jonkun, joka tietäisi aiheesta. Luotettu voi olla henkilö, joka tuntee luovan prosessin, ja pystyy antaa rohkaisevan neuvon tai pienen tuuppauksen toteuttamisen suuntaan. 

Ääneen ajattelussa on tärkeää muistaa, että toisten ideat ovat subjektiivisia ehdotuksia, jotka värittyvät aina henkilön oman taustan ja kiinnostuksen kohteiden kautta. Lopulliset ratkaisut ja valinnat teet aina itse tekstisi ääressä. 

Ja sitten. Varsinkin, jos kirjoittaminen jumittaa.

Kirjoittamisen (tai muun luovan toiminnan) oheisharjoitteluna voit myös kokeilla jotain tällaista: 

- Mene tapahtumaan tai tilaan, jonka aihe ei ole sinulle tuttu (luento, messut, museo, näyttely tai muu tilaisuus) ja anna sen ruokkia sinua. Ei haittaa, vaikket ymmärtäisi kaikkea tai edes kiinnostuisi varsinaisesta tapahtuman sisällöstä erityisesti. Pelkästään havainnoi ja oleskele. Voit huomata, että ehkä jokin yksityiskohta, asia tai henkilö vetää sinua puoleensa ja voit tarkastella sitä lähemmin. Mitä tämä asia voisi tuoda kirjoittamiseesi?

- Käy konsertissa tai kuuntele musiikkia. Musiikki ohittaa kielen ja on suora reitti tunteisiin. Musiikki herättää ei-verbaalisen puolemme. Musiikkia voi käyttää tietoisesti virittäytymisessä kirjoittamiseen. Voit tutkia  - ja tehdä vaikka biisilistoja - millainen musiikki liittyy kirjoituksesi maailmaan, tunnelmaan, rytmiin, teemoihin tai henkilöihin. Voit hankkia kuuntelemalla enemmän tietoa kirjallisesta maailmastasi.

- Tee jotain fyysistä, keskittymistä vaativaa, jossa et voi ajatella kirjoittamista. Motorisesti haastava toiminta auttaa kehittämään kestävyyttä ja pitkäjänteisyyttä, jota ajatteleminen ja kirjoittaminen vaatii. Jokin uusi laji tai vanhaan keholliseen harrastukseen palaaminen voi tuoda oivalluksia, jotka auttavat kirjoittamisen prosessissa (esim. instrumentin soittaminen, tanssi, moottoripyöräily, kamppailulajit, yleisurheilu, remontointi, rakentaminen, retkeily tms.)

Kirjoittaminen (joka yleensä tapahtuu istuma-asennossa) vaatii paljon kehonhuoltoa. On yksinkertaisesti hyödyllistä olla monenlaisissa eri asennoissa, kun ei fyysisesti kirjoita. Kehotietoisuus ja motorinen oppiminen kytkeytyvät myös ajatteluun ja kieleen (ajantasaisesta aivotutkimuksesta löydät tutkimustuloksia vaikkapa käsitöiden tekemisen ja muistin kytköksistä).

- Hoivaa jotakin. Meille kaikille tekee hyvää nähdä jonkin tai jonkun voivan hyvin. Varsinkin, jos kirjoittaminen takkuaa, voimaa voi saada kasvien kasvattamisesta, huonekasvien huoltamisesta, eläimen harjaamisesta, lasten, perheenjäsenten, ystävien tai naapureiden huomioimisesta tai vaikka asunnon siivoamisesta. Hoivaaminen ja huoltaminen on paitsi kaiken elämän säilymisen perusta, myös kommunikointia. Hoivaaminen ja ylläpitäminen ovat myös taitoja, jotka voivat siirtyä kirjoittamiseesi (muullakin tavalla kuin että kirjoittaisit aina maailman tärkeimmistä asioista, kuten ruoanlaitosta, istuttamisesta, silittämisestä tai suutelemisesta).

Millä tavalla huolehtiminen voisi olla läsnä myös kirjoittamisessa?

Teot kertovat ja kantavat lopulta paljon enemmän kuin sanat. Lopulta tietysti huolenpito on tuhat kertaa tärkeämpää kuin kirjoittaminen. 

*

Mitä ajatuksia kirjoittamisen laji- ja ohjeisharjoitteluvinkkini sinussa herättävät?

 *

Tämä blogi on minulle paikka pohtia ja ylläpitää luovuutta. Julkaisen noin neljän viikon välein.

*

Tekstissä viittasin: 

Tom Hodginson: Joutilaisuuden ylistys. Basam Books. 2006.

Englanninkielinen alkuteos How to be Idle. 2004.

Erling Kagge: Kaikki paitsi käveleminen on turhaa. Art House. 2020.

Norjankielinen alkuteos Å gå: Ett skritt av gongen.

Henry David Thoreau. Kävelemisen taito. jack-in-the-box. 1997. suom. Markku Envall. Englanninkielinen alkuteos Walking ilmestyi The Atlantic Monthlyn kesäkuun 1862 numerossa.

Helmet -lukuhaaste

 Helmet-lukuhaaste 2025

Lyhyt johdatus situationistien ajatteluun:

Kohti arjen vallankumousta

*

Haluatko blogikirjoitukseni suoraan sähköpostiisi? Blogitekstin mukana kerron kuulumisistani, infoan kirjailijavierailuista ja kutsun mahdollisiin lukijatapaamisiin. Pääset postituslistalle lähettämällä viestin "uutiskirje": minna.r.haapasalo@gmail.com.

*

Voit lähettää minulle kommentteja kirjoituksistani tai ehdotuksia blogitekstien aiheiksi joko kommentoimalla alle tai lähettämällä viestin: minna.r.haapasalo@gmail.com.

Löydät minut facebookista ja instagramista @minnahaapasalo

*

Blogin kuva Maria Grönroos @studioliikkuva