• minnarhaapasalo

"Entä jos..." luova kuvittelukyky rakentaa huomista



Luovuuden yksi elementti on kuvittelukyky, rohkeus kurottaa tämänhetkisen todellisuuden tuolle puolen ja nähdä jonkin olevan toisin. Luovuuteen kuuluu kyky jatkaa lausetta: ”Entä jos…”.


Entä jos olisi olemassa lentävä kone. Entä jos katkenneen raajan tilalle voisi asentaa tekninen raaja. Entä jos voisi nähdä toisessa maassa olevan ihmisen ja puhua hänen kanssaan. Entä jos umpikujalta näyttävässä tilanteessa huomaisinkin raollaan olevan mahdollisuuden. Entä jos eri tavalla ajattelevat ja elävät voisivat löytää tavan olla samassa huoneessa samaan aikaan.


Mietin pitkään, miten voin kirjoittaa tällaista kevyttä blogia luovuudesta aikana, kun ihmisten turvallisuudentunne Euroopassa on järkkynyt perustavalla tavalla ja uutiset täyttyvät väkivallan kuvista. Mietin, miten kriisin keskellä voi löytää ratkaisuja, toivoa, yhteyttä ihmisten välillä. Miten rakennetaan pieniäkin siltoja ja yhteen tulemisen tiloja, eikä sulkeuduta omiin samanmielisten kupliin.


Tunnustelin, mitkä asiat minulle ovat viime viikkoina rakentaneet luottamusta ja turvallisuuden tunnetta. Etsiskelin somessa itselleni esimerkkejä, jotka herättäisivät uskoa hyvyyteen ja uuden rakentamiseen.


Törmäsin Sitran Heräämö -webinaarin tallenteeseen, jonka otsikko oli ”Radikaali luovuus systeemisessä muutoksessa”. Siinä kauppatieteen tohtori Maria Joutsenvirta pitää alustuksen systeemisestä muutoksesta. Hän kuvaa, kuinka kompleksiset ongelmat vaativat myös monipuolista käsitystä tiedosta, tietämisestä ja älykkyydestä. Rationaalisen, kognitioon perustuvan tiedon rinnalle tarvitaan tällöin muunlaisia tietämisen tapoja. Pelkästään rationaaliseen tietoon luottaminen ei riitä niiden vaikeiden, monimutkaisten haasteiden ratkaisemiseen, joiden edessä ihmisinä olemme yhteiskuntina, organisaationa ja yksilöinä. Joutsenvirran mukaan loogis-rationaalisen ajattelun ylikorostuminen voi jopa estää joustavan ajattelun ja uusien toimintapojen ja ratkaisujen löytymisen. Joutsenvirta puhui havaintokyvystä ja kehollisen lähestymistavan yhdistämisestä loogis-rationaaliseen ajatteluun. Syvässä systeemisissä muutoksissa tarvitaan kuvittelukykyä, luovuutta ja rohkeutta.


Joutsenvirta viittaa Massachusetts Institute of Technologyssä (MIT) toimivan vanhemman yliopistolehtorin Otto Scharmerin käyttämään malliin, jonka yksi osa on U-teoria. U-teoria mallintaa tapaa, jossa kuljetaan rutiinien näkyvästä tasosta, näkymättömään, potentiaalin maailmaan, jonka jälkeen kokeillaan käytännössä uusia ratkaisuja tai toimintatapoja. Luin Mari Joutsenvirran artikkelia ”U-teoria – miten johdetaan tulevaisuudesta käsin samalla kun tulevaisuus syntyy” (linkki löytyy alla). Artikkelissa kerrotaan, mikä estää yksilöitä ja yhteisöjä menemästä syville toiminnan tasoille, joissa on mahdollista löytää uusia toimimisen tapoja.


Nämä uusien toimintatapojen ja keksintöjen estäjät ovat: Tuomitsijan ääni, Kyynisyyden ääni ja Pelon ääni. Tuomitseminen ja kyynisyys estävät meitä olemasta luovia ja toiveikkaita. Pelko pitää meitä kiinni vanhoissa, totutuissa mutta toimimattomissa tavoissa.

Lääkkeet näihin estäviin ääniin on uteliaisuus, toivo, kyky olla haavoittuva sekä rohkeus.


Kun kognitiiviset taidot ja loogis-rationaalinen päättely ei riitä, tarvitaan tunneälyä. Tunteiden kuunteluun, nimeämiseen ja tunteiden johtamiseen kannustaa Camilla Tuominen, joka on yksi harvoista suomalaisista Ted Talk -puhujista. Tunteiden tunteminen ja niiden johtaminen ei tarkoita tunteissa vellomista tai niiden vietävänä olemista, vaan tunteiden takana olevan tiedon keräämistä. Mitä tietoa saan vaikka siitä, että olen hämilläni, pelokas tai puolustautuva?


Kun eletään keskellä kriisiä tai poikkeustilaa, mennään helposti puolustustilaan. Pelot nousevat ja katastrofifantasiat lähtevät laukalle. Tuominen neuvoo ensin pysähtymään omien reaktioiden rauhoittamiseen ja nimeämään tunteet, joita kokee. Nopea tunteen vallassa reagointi vie harvoin hyvään lopputulokseen. Ongelma on usein, että mikäli tunteita ei voi ilmista, ne kasaantuvat ja vuotavat yli väärään aikaan väärässä paikassa.


Joutsenvirran ja Tuomisen puheenvuorot antoivat minulle toivoa ja rakennuspuita jatkaa pieniä arkea tukevia toimia, jotka tuovat hyvää mieltä. Voi olla tärkeää neuloa rauhassa vaaleanpunaista lankaa, teipata höyheniä pajunoksiin, kirjoittaa ja kohdata ihmisiä. Saa iloita niistä asioista, jotka ovat hyvin.


Huomaan, että on entistä tärkeämpää pysähtyä ja kuunnella omia tunteita, kehon viestejä. On entistä tärkeämpää suunnata uteliaisuus toisia kohtaan. Rakentaa rauhallisesti rohkeutta tehdä hyvinvointia lisääviä valintoja.


On entistä tärkeämpää käyttää luovaa kuvittelua ratkaisujen ja rauhan kuvitteluun.

Entä jos…. hyvyyttä on aina enemmän kuin pahuutta.

Entä jos... kaikkien kyvyille löytyy käyttöä.

Entä jos....



*


Miten sinä haluat jatkaa lausetta?

Millaista todellisuutta haluat kuvitella?

Mikä herättää sinun arjessasi uteliaisuutta ja toivoa?

Mitkä pienet teot saavat olosi rohkeaksi?


*


Tämä blogi on minulle paikka pohtia ja ylläpitää luovuutta. Julkaisen noin kolmen-neljän viikon välein.


#lupaluoda #luovaarki #luovuus #luovaprosessi


Näistä linkeistä lisää:


https://www.sitra.fi/tapahtumat/heraamo-radikaali-luovuus-systeemisessa-muutoksessa/

https://www.aalto.fi/fi/uutiset/u-teoria-miten-johdetaan-tulevaisuudesta-kasin-samalla-kun-tulevaisuus-syntyy


Camilla Tuomisen Ted Talk:

https://www.youtube.com/watch?v=PeAeD0tzvdA


Katso myös instagramissa @camillatuominenofficial


109 views0 comments

Recent Posts

See All