6 luovaa tehtävää ja tehtävänantojen taide

Mikä sinua on viime aikoina inspiroinut?

Minua uudet kirjalöydöt!

Kävin toukokuussa Amsterdamissa ja ostin (liikaa) kirjoja, joista yksi on: Wicked Arts Assignements. Practising Creativity in Contemporary Arts Education (2020). Sen ovat toimittaneet Emiel Heijnen ja Melissa Bremmer, jotka ovat taidekasvatuksen professoreita Amsterdam University of Arts:ssa. He ovat työskennelleet vuosia taideopettajien ja -kasvattajien kanssa. Kirjaa varten he ovat keränneet tehtävänantoja, joilla opettajat saavat osallistujien tai oppilaiden luovuuden heräämään ja ymmärryksen taiteesta kasvamaan.

“Wicked” tehtävänannon kuvaajana tarkoittaa tässä yhteydessä hämmentävää, sotkuista, monimutkaista ja haastavaa. Eli tehtävänantoa, jonka toteuttamiseen ei ole yhtä oikeaa ratkaisua tai lopputulosta. Nämä tehtävänannot aiheuttavat hyvällä tavalla ponnistelua ja sitä kautta oppimista ja uuden keksimistä. Kirjoittajien mukaan tällaiset “häijyt” tehtävänannot ovat yhtä aikaa avoimia ja rajattuja. Niissä yhdistyy mahdollisuus henkilökohtaiseen kiinnittymiseen sekä oman osaamishorisontin laajentamiseen.  Ne tarjoavat riittävästi ohjausta ja jättävät sopivasti tilaa tutkimiselle. 

Kirja pohjustaa tehtävänantoja toimittajien kirjoittamilla artikkeleilla ja muutamilla haastatteluilla. He muistuttavat, että taiteen opettajien tehtävänannot voivat itsessään olla taidetta.

Toimintaehdotusten taide tai osallistava taide on saanut näkyvyyttä 1960- ja 70-luvulla samaan aikaan monen yhteiskunnallisen käänteen kanssa. Osallistujan toimintaa ehdottavaa (event score) taidetta edusta mm. Yoko Onon  vuonna 1962 Tokiossa näyttely Instructions for paintings. Tauluissa ei ollut kuvia, vaan kirjoitettuja toimintaehdotuksia.  

“PAINTING TO BE STEPPED ON 

Leave a piece of canvas or finished painting on the floor or in the street. 

1960 spring”

Eli vapaasti suomennettuna: Maalaus jolle astua. Jätä taulunpohja tai viimeistelty maalaus lattialle tai kadulle. 

Taiteen “Tee-se -itse” -aalto toistui 90-luvulla, jolloin alkoi mm. sveitsiläisen kuraattorin Hans-Ulrich Obristin Do it -projekti, joka on sarja näyttelyitä ja tapahtumia eri puolilla maailmaa. Sisältö syntyy aina paikallisten ihmisten kanssa paikallisista materiaaleista taiteilijan tehtävänantojen pohjalta.

Kouluttaminen voi olla myös taiteen tekemisen tapa. Tästä kertoo kirjaan haastateltu taiteilija ja taidepedagogi Pavél van Houten, joka kysyy itseltään opettaessaan: miten voin opettaa kuten taiteilija? Hän pyytää taidekasvatuksen opiskelijoita tekemään “didaktisia kokeiluja”, joissa jokin oppitunnin elementti (aika, paikka, ohjeistus, roolijako, palautteenanto, ääni, koe tai opetuksen aihe) viedään äärimmäisyyteen tai vaihtoehtoisesti häivytetään kokonaan pois. Hän kertoo antaneensa opiskelijoilleen tehtäväksi muotoilla oma palautekeskustelutilanne. Yksi opiskelija oli esimerkiksi määritellyt tilaan asettumisen poikkeuksellisella tavalla: palautetta antava opettaja makasi pöydän alla ja opiskelija itse pöydän päällä. Tämä asetelma loi keskusteluun luovan ja avoimen ilmapiirin. Palautteeseen liittyen hän myös kehitti oppilaidensa kanssa kortteja, joita opiskelija voi antaa kesken keskustelun. Korteissa luki esimerkiksi: ole hiljaa 5 min, anna neuvo, voitko kertoa tarinan?.Kortit tuovat mukanaan pelin, jossa opiskelija voi kertoa tarpeistaan palautetilanteessa. 

Tehtävänannolla on väliä. Tehtävänanto on parhaimmillaan opiskelijan tai osallistujan oppimisen moottori. Se voi saada aikaan aidon oppimisprosessin, jossa tekijä pääsee eteenpäin oman luovan työtavan ja ajattelun kehittämisessä. Kokeileminen ja tutkiminen - autenttinen toiminta - joka aiheuttaa muutosta ja kehittymistä, on aina hyvän tehtävänannon tarkoitus, ei pelkästään jonkin lopputuloksen aikaansaaminen. 

Merkityksellisten, toimivien ja “kiperien” tehtävänantojen luominen ei ole helppoa. Se on paljon monimutkaisempaa kuin oppimistavoitteiden sisällön ja välineiden määrittelyä.

Tehtävänannot voivat olla enemmän tai vähemmän tiukasti määriteltyjä. Tehtävä voi siis antaa enemmän tai vähemmän tilaa tekijän omalle tulkinnalle tai ilmaisulle. Tärkeintä on kuitenkin antaa jonkinlainen rajaus, johon nojata tai jota vasten sisältöä on helpompi tuottaa. Parhaimmillaan tehtävänanto antaa mahdollisuuden sekä tuoda esiin tekijän tämänhetkiset taidot ja tiedot että laajentaa tai syventää hänen kykyään ymmärtää taidetta ja sen merkitystä maailmassa. Ideaali tehtävänanto ei siis mahdollista pelkän olemassa olevan osaamisen näkyväksi tekemistä, tai jonkin rajatun taidon (kuten piirustustaito) harjaantumista vaan syvempää ymmärryksen kehittymistä. 

Kirja sisältää erityisesti monipuoliseen taiteen - ja todellisuuden - ymmärtämiseen kannustavia tehtäviä. Kyse näissä tehtävänannoissa on siis olemassaolevien todellisuuskäsitysten kutittelussa ja “toisin” ajatteluun kannustamisessa. 

Tällainen uudelleenajattelu toteutuu usein käsitetaiteessa, jota voisi kuvailla “taide-esineestä” irtoavaksi tai laajentuvaksi taiteeksi. 1960-luvulla yleistyneessä taidesuuntauksessa teoksen idea tai konsepti korostuu havaittavan objektin sijaan. Teos voi saada kokijassa aikaan jonkinlaisen ajattelu- tai toimintaprosessin, joka haastaa ajattelemaan ja kokemaan uusista näkökulmista.

Hejnen ja Brenner ovat valinneet kirjaan juuri sellaisia tehtäviä, joissa lopputuloksen idea on tärkeämpi kuin sen tuottamiseen käytetty käsityötaito. Tehtävät sopivat mielestäni niin luovan itseilmaisun aloittelijalle kuin ammattitaiteilijallekin.

Ehkä jokin näistä tehtävänannoista aiheuttaa sinussa jokin liikahduksen, joka kumuloituu toiminnaksi. 

Luovaan työhön liittyvään epävarmuuteen on monia suhtautumistapoja. Yhteistä niille on, että uuden luomiseen kuuluu olennaisesti vastustus ja sen läpi työskenteleminen. Aivot eivät lähtökohtaisesti halua ratkaista “visaisia ongelmia”, ne haluavat lekotella pirtelön kanssa palmun alla kunnes on aivan pakko toimia (mahdollisimman vähän) saadakseen seuraavan pirtelön.

Tiedät ehkä mihin sinun prosessisi yleensä lopahtaa. (Minulla puserosta jää yleensä neulomatta hihat.) 

Yksilöstä riippuen toisia halvauttaa liika vapauden määrä ja toisia annetut rajoitteet. Joku haluaa tietää heti, mikä on “oikea” tapa “suoriutua” tehtävästä, joku toinen jää odottamaan inspiraatiota, keskittyy epäolennaiseen tai prokrastinoi eli pakenee työntekoa loputtomasti. Joku pysähtyy ensimmäiseen ideaan, toteuttaa sen vasemmalla kädellä ja lähtee juomaan pirtelöä. Toinen hukkuu ideoiden paljouteen, eikä pääse alkua pidemmälle koska valitseminen on  vaikeaa. 

Joskus helpottaa, jos luovan prosessin jaksottaa ja aikatauluttaa eri vaiheet. Voit vaikka ensin erotella toisistaan nämä vaiheet: materiaalin kerääminen, prototyypin tai raakaversion tuottaminen, testaaminen ja palautteen hankkiminen, seuraavan version tekeminen. 

Harva pystyy toimimaan täysin itsenäisesti lopputulokseen asti. Taiteen tekeminen ei koskaan ole yksilösuoritus (vaikka se näyttäisi siltä, kuten kirjailijan työssä tai kuvataiteilijan työssä). Yksin toimivalle on ammatillisuutta osata pyytää ohjausta tai palautetta luovan prosessin aikana. 

Kannttaa ottaa luotettava kaveri mukaan toteuttamaan tehtävää.  Kanssakulkija pystyy auttamaan luovan prosessin yleisimpien kompastuskivien yli. 

Olen suomentanut sinulle 6 tehtävänantoa kirjasta. 

Olen lyhentänyt tähän tehtävänantoon liittyvän selitteen muutamaan lauseeseen. 

Poimin tehtäviä eri kategorioista. Kirjan kategoriat ovat (vapaasti suomennettuna): Mene ulos, Kerro, Yhdistele, Tutki luontoa, Sitoudu, Sielun etsintä, Pidä ääntä, Paikanna, Rakenna & liiku, Ole ajoissa, Hakkeroi, Riko rajoja. Bonuksena kirjassa on “Too wicked to handle” -tehtävät, jotka ovat liian outoja käsiteltäväksi. Viimeinen listassa on tuosta osiosta. 

Voit tietenkin muokata tehtäviä omaan tarkoitukseesi sopiviksi tai kokeilla sellaisenaan.

Pitkä tarina lyhyesti.

Kirjoita oma elämäntarinasi kahdellakymmenellä kolmen sanan lauseella. Muuta lauseet kahdeksikymmeneksi ytimekkääksi kuvaksi, jotka toimivat kokonaisuutena. 

Robin Arnold, State University of New York, New Paltz, USA

Oppilaat kirjoittavat ensin pitkän tekstin, josta 20 lausetta valitaan ja lyhennetään. Oppilaat tutkivat ytimekästä, informatiivista kuvakieltä, merkkejä, ikoneja ja symbolismia. Välillä tekstien ja kuvien luonnoksia kommentoidaan ja arvioidaan. Kolmen viikon projekti on nimeltään “Temaattinen piirtäminen”.

Tämä on minun viestini sinulle. 

Toteuta visuaalinen runo käyttäen viimeisintä lähettämääsi tekstiviestiä.

Saskia van Heugten, Amsterdam, Alankomaat

Oppilaat muodostavat parit. Toinen poimii viimeisimmästä tekstiviestistään viisi substantiivia, toinen viisi adjektiivia tai muuta kuvailevaa sanaa. Nämä sanat he yhdistävät runoksi, jossa sanat muodostavat yllättäviä yhdistelmiä, kuten leikkisä tiistai tai tumma lahja. Kuvan lähtökohdaksi voi ottaa yhden sanaparin tai useamman. Visualisoinnin voi tehdä yhdistelemällä tekniikoita, vaikka kollaasin ja piirroksen yhdistelmänä tai valokuvien ja maalauksen yhdistelmänä. 

3.

Mikä saa sinut hulluksi?

Mieti tilanne, joka sai sinut hulluuden partaalle. Kuvaile tilanne tarkasti käyttäen kaikkia aistejasi. 

Karlijn Benthem, Project Occident, Groningen, Alankomaat

Tehtävä on alku esitykselle. Tehtävä antaa syyn kertoa tarina. Hulluksi tekevän tilanteen merkitys tai viesti on materiaalia, jonka kanssa työskennellään eteenpäin. “Ajautua hulluuden partaalle”, voi olla positiivista tai negatiivista. “Going crazy” voi tarkoittaa esimerkiksi voimakasta suuttumista, rakastumista, surua, menetystä tai ärsyyntymistä vaikkapa hyttysistä teltassa. Ryhmässä kaikki kertovat tilanteensa vuorotellen mahdollisimman elävästi, kuin se tapahtuisi juuri nyt. Tämän jälkeen tehdään esitys, joka välittää tunteita, joita juuri kuvailtiin.

Pelasta särkyneen esineen elämä

Korjaa rikkoutunut esine ja muuta samalla sen muotoa ja/tai tarkoitusta.

Andrea Bandoni, Sao Paolo, Brasilia

Rikkoutuneella esineellä voi olla uutta käyttöä. “Transformatiivinen” korjaaminen voi korostaa jotain esineen ominaisuutta ja lisätä sen arvoa. Mahdollisia kysymyksiä: onko esineen historia yhä näkyvissä lopputuloksessa? Millaisia tarinoita esine voi kertoa? Onko käyttömahdollisuus säilynyt? Mikä on lopputuloksen arvo? Monet taiteilijat ovat käyttäneet rikkoutuneita esineitä töissään. Näihin voi tutustua ennen työskentelyä.

Syö, juttele ja katso televisiota.

Neulo samalla kun syöt, juttelet ja katsot televisiota. Neulominen näyttää ajankulun. 

Jorge Lucero, Urbana ja Chicago, IL, USA

Kolmen viikon ajan oppilaat saavat jutella, syödä välipaloja ja katsoa televisiota niin paljon kuin haluavat. Ainoa sääntö on, että samalla täytyy neuloa. Jokainen voi neuloa mitä tahansa haluaa. Aluksi opetellaan yhdessä neulomaan. Kolmen viikon jälkeen neulotut palat ripustetaan yhdeksi kokonaisuudeksi esille julkiseen tilaan. Neuleinstallaation äärellä puhutaan nykytaiteesta ja käsitetaiteesta. Tehtävä on suunniteltu alunperin hyvin puheliaalle oppilasryhmälle, kun opettaja turhautui siihen, että oppilaiden työt eivät edistyneet heidän keskustelujensa takia.

Ilma-rakennus

Tee rakennus ilmasta. 

Anna Kubelik, Berliini, Saksa.

*

Mitä ajatuksia nämä tehtävänannot sinussa herättävät?

Millainen voisi olla tehtävänanto, joka saisi parhaiten sinun luovan prosessisi liikkeelle?

*

Tämä blogi on minulle paikka pohtia ja ylläpitää luovuutta. Seuraava teksti ilmestyy kesätauon jälkeen elokuun lopulla.

*

Haluatko blogikirjoitukseni suoraan sähköpostiisi? Blogitekstin mukana kerron kuulumisistani, infoan kirjailijavierailuista ja kutsun mahdollisiin lukijatapaamisiin. Pääset postituslistalle lähettämällä viestin "uutiskirje": minna.r.haapasalo@gmail.com.

*

Voit lähettää minulle kommentteja kirjoituksistani tai ehdotuksia blogitekstien aiheiksi joko kommentoimalla alle tai lähettämällä viestin: minna.r.haapasalo@gmail.com.

Löydät minut facebookista ja instagramista @minnahaapasalo

*

Blogin kuva Maria Grönroos @studioliikkuva